Elämysklubi

Epätyypillisen eksoottista työtä

2011-11-09T14:34:00.004+02:00

“Voiko Lapin talvimatkailua olla ilman lunta?” Näin alkaa Lapin yliopiston dosentin, sosiologi Jarno Valkosen kirjoittama kirja Palvelutyön taito. Vuonna 2006 lumeton joulu oli todellisuutta, josta selvittiin keinotekoisella lumetuksella. Vai oliko sittenkään kyse vain lumettamisesta?

Syksyn viimeisellä Elämysklubilla tupa oli viimeistä istuinta myöten täysi, olihan keskustelun aihe herkullinen: safarioppaan työ. Työ, jota pidetään yhtä aikaa eksoottisena ja epätyypillisenä.

Persoonaa peliin vai ei sittenkään?

Perinteisesti ajatellaan, että persoonallisuus on safarioppaan hyve. Kyseessä ei kuitenkaan ole persoonallisuuksien luvattu ala, Valkonen väittää. Päinvastoin, safarioppaan on osattava asettua työn asettamien vaatimusten rooliin.

Asennetta vaatii myös suhtautuminen vallalla olevaan käsitykseen safarioppaan työn maskuliinisuudesta, vaikka työtä tekevät sekä miehet että naiset. Ns. neutraali safarityyli on karskia miehisyyttä. Pitääkö tytön siis heittäytyä äijäksi ollakseen uskottava?

Safarioppaan on sisäistettävä mistä matkailussa on pohjimmiltaan kysymys: matkailijan toiveiden ja tarpeiden tyydyttämisestä. Tilannetaju ja asiakkaiden lukeminen nousevatkin taitoina arvoon arvaamattomaan. Tarinankerronta on taito, jolla pelastetaan moni tilanne etenkin silloin, kun olosuhdetekijät eivät toimi, lumi puuttuu tai esteri suo antejaan.

Kyse ei siis ole mikä tahansa työ, vaan työ, jossa oppaalla merkittävä rooli siinä, millaisen kokemuksen asiakas saa. Siitä huolimatta oppaan työn arvostus ei näy ainakaan palkkakuitissa. Klubilla kysyttiinkin: Mitä on laadukas asiakaspalvelu ja miten on mahdollista tuottaa ikimuistoisia kokemuksia asiakkaalle, jos kukaan ei ole valmis siitä maksamaan?

Voiko safarioppaana luoda uraa?

Vaikka safarioppaan työtä pidetään seksikkäänä, ammattitaitoisen ja sitoutuneen henkilökunnan saaminen ei ole itsestään selvyys. Valkosen kirjaa kommentoinut Tunturi-Lapin Työ- ja elinkeinotoimiston Tunturiosaaja-hankkeen projektipäälliikkö Niina Uusimaa korostikin sitä, että työn ja työntekijän arvostus ovat kilpailutekijä ja kehotti ottamaan mallia Espanjasta, jossa alaa arvostetaan valtion tasolla ihan toisella tavalla kuin Suomessa.

Samalla tavalla kuin matkailija on siirtynyt matkatoimiston tiskiltä nettiin, myös safarioppaan hommia etsitään nykyisin työvoimatoimiston sijasta Facebookista, jossa tiedetään myös kertoa, missä työntekijä saa arvoisensa kohtelun.

Myös toinen kirjan kommentoija, matkailuyrittäjä Lauri Temmes peräänkuulutti sitä, että tehdystä työstä pitää maksaa kunnon korvaus. Työvoiman saatavuus tulee olemaan suuri haaste tulevaisuudessa. Kittilässä mennään jo nyt mieluummin töihin maan alle kuin keväthangille, Temmes muistutti.

Temmes kehotti jokaisen, joka suunnittelee matkailualan koulutussisältöjöjä lukemaan Valkosen kirjan, jotta tulevaisuudessa opetettaisiin asioita, ennemminkin vastaavat kuin sivuavat todellisuutta.

Voiko safarioppaana sitten luoda uraa? Matkailua pidetään ns. läpikulkuammattina, jossa neljännen sesongin oppaat ovat jo konkareita. Koska työn sesonkiluontoisuuden vuoksi harvalla yrityksellä on vara palkata oppaita ympärivuotisesti, pakotetaan nämä monesti ryhtymään yrittäjiksi, joilta palveluita ostetaan sitten jos ja kun niitä tarvitaan.

Heräsi myös kysymys siitä, sopiiko vakituinen opastyö lappilaiseen elämäntapaan? Viekö hillasuo ja hirvenmetsästys voiton opaskeikoilta?

Klubi-illan yhteenvetona todettiin, että Suomessa matkailuun suhtaudutaan yhtä aikaa heppoisasti ja vakavasti. Turvallisuuteen, laatuun ja markkinointiin panostetaan, mutta itse työn tekijä jää monesti vähemmälle huomiolle. Elämysten tuottaminen on työtä, josta pitää maksaa rahaa.

Elämysklubi-tiimi kiittää syksyn klubi-iltojen osallistujia!

Elämysklubilla 8.11. puhuttaa palvelutyön taito

2011-10-24T09:58:00.005+03:00

Marraskuun Elämysklubilla 8.11.2011 klo 17.30-19.00 keskustellaan turismista monitaitoisena työnä. Millaista osaamista, innostuneisuutta ja sitoutumista safarioppaan työ vaatii?

Kipinää yleisökeskustelulle tarjoaa tilaisuudessa julkistettava uunituore kirja Palvelutyön taito (Vastapaino 2011), jonka on kirjoittanut Lapin yliopiston dosentti, sosiologi Jarno Valkonen. Kirja kertoo Lapin safarityöntekijöistä ja se tekee ainutlaatuisella tavalla näkyväksi turismin parissa tehtävän palvelutyön käytännöt ja ehdot kysymällä, kuinka safariturismin piirissä tehtävää palvelutyötä tehdään, kuka sitä tekee ja millaista työ on.

Kirjoittajan kanssa kirjan teemoista, safarioppaan työstä ja Lapin matkailusta keskustelevat matkailuyrittäjä Lauri Temmes ja Tunturi-Lapin Työ- ja elinkeinotoimiston Tunturiosaaja-hankkeen projektipäälliikkö Niina Uusimaa. Tule sinäkin mukaan kyselemään ja keskustelemaan!

Huom! Klubi-iltapoikkeuksellisesti tiistaina, perinteisen torstain sijaan!

Keskusteluareenan tarjoaa tuttuun tapaan Kahvila Kauppayhtiön Kabinetti, osoitteessa Valtakatu 24, Rovaniemellä.

Syytä ei myöskään ole unohtaa, että Happy Hour alkaa jo kello 17 ja jatkuu aina klo 20 saakka. Happy Hour-alennusleimat siideriä/olutta/viiniä/erikoiskahveja varten saa paikan päältä klubin järjestäjiltä.

Ei sisäänpääsymaksua eikä ennakkoilmoittautumista vaan tule ja tuo kaverisikin!

Lappilaista superfoodia matkailijoille

2011-10-10T14:41:00.004+03:00

Lapissa asutaan kasvien kannalta ainutlaatuisessa paikassa. Yöttömän yön ansiosta kasvit yhteyttävät vuorokauden ympäri, mikä altistaa ne valtavalle stressilhttp://www.blogger.com/img/blank.gifle. Stressiä vastaan ne ovat kehittämään suoja-aineita, jotka ovat hyviä myös ihmisille.

Mitä tekemistä tällä on matkailun kanssa? Sitä, että tajuammeko itsekään minkä kultakaivoksen päällä istumme. Tätä kysyi luontaistuotealan yrittäjä Katja Misikangas syksyn ensimmäisellä Elämysklubilla, jossa illan vilkkaan keskustelun innoittajana oli lappilainen superfood. Vauhtia kielen kantoihin antoivat myös Super-Pirtelöbaarin energisoivat herkut.

Lappiko kehitysmaa?

Väinönputki on enkelten yrtti, jolla on ennen muinoin karkoitettu mm. ruttoa. Pakurikääpä parantaa sen mihin lääkärit ja lääkkeet eivät pysty.

Katja sanoikin oivallisesti, että Lapin kasveihin liittyy niin paljon tarinoita, että aitoutta ja paikallisuutta ei Lapissa tarvitse keksiä.

Missä siis ongelma? Ensinnäkin siinä, että emme näe metsää puilta. Meille Lapissa asuville mustikoitten ja nokkosten poimiminen lähes takapihalta tai väinönputken siementen käyttö flunssan ehkäisyssä ovat itsestäänselvyys. Toisaalta superfoodeihimme liittyvä valtava perinnetieto ja tarinamäärä uhkaa pian kadota. Emmekö yksinkertaisesti vain ymmärrä, millaisen kultakimpaleen päällä istumme?
http://www.blogger.com/img/blank.gif
Asia ei toki ole niin yksioikoinen. Aitoa kiinnostusta luonnontuotteiden hyödyntämiseen kyllä monilla yrityksillä riittäisi, mutta ongelmana on raaka-aineen riittävyys. Ulkomaalaisten marjanpoimijoiden voimin kerätyt marjat viedään muualle, jolloin niitä ei riitä jalostettavaksi Lapissa. Elämysklubilla kysyttiinkin, pitäisikö määrätä laki, joka kieltäisi marjojen ja poronlihan viennin Lapin rajojen ulkopuolelle, jolloin matkailijoiden olisi pakko tulla niistä nauttimaan tänne.

Yksilöllisemmin…

Hyvinvointimatkailua katsotaan illan toisen alustajan, matkailuyrittäjä Kati Liikosen mielestä, usein aivan liian kapea-alaisesti: kohderyhmänä ovat useimmiten seniorit ja tyky-ryhmät. Mitä on tarjolla koulutetuille naisille? Entä maahanmuuttajille, jotka yrittävät sopeutua Lapin karuihin oloihin?

Vaikka yleisenä pelkona on, että tulevat sukupolvet eivät teknologiahuumassaan ole kiinnostuneita metsän antimista (saahan niitä valmiina purkistakin!), klubilla ennustettiin, että valistuneet, omasta ja ympäristönsä hyvinvoinnista kiinnostuneet nuoret tulevat muuttamaan markkinat. Thaimaan matkan sijasta matkaillaankin kotimaassa ja tullaan etelä-Suomen näkökulmasta eksoottiseen Lappiin.

Tulevaisuuden matkailija ei halua valmista pakettia, vaan arvostaa itse tekemistä, tarinoiden kuulemista ja sen myötä kokonaisvaltaista kokemusta, joka auttaa häntä oppimaan uutta ja aiheuttaa jopa pysyvämmän muutoksen hänen ajattelutavassaan, käyttäytymisessään ja toiminnassaan.

Esimerkkinä tästä voisi olla esimerkiksi Katjan haaveilema hyvinvointikeskus, jossa esimerkiksi hääparit voisivat yhdessä kerätä yrtit romanttiseen yrttikylpyyn.

…yhteistyöllä

Valtakunnallisessa luonnontuotealan seminaarissa matkailu listattiin yhdeksi luonnontuotealan tärkeäksi liitännäistoimialaksi. Onko luonnontuoteala listattu matkailun vastaavaksi?

Luonnontuoteala tarjoaa matkailuun valtavan, vielä lähes täysin hyödyntämättömän potentiaalin. Lääkkeenä tähän(kin) vaivaan on yhteistyö ja verkostoituminen. Peiliin katsomista on molemmilla aloilla.

Mutta mitenkäs siitä saa kannattavaa? Kati Liikonen kritisoi sitä, että Lapissa puhutaan paljon kestävästä matkailusta, mutta toimitaan massamatkailun ehdoin. Liikosen mukaan massoilla ei välttämättä tehdä tulosta. Liikevaihto voi olla hyvä, mutta katetta syövät niin työvoimakustannukset kuin jakelukanavan eri portaat. Pienemmillä ryhmillä on mahdollista saada parempi kate ja ennen kaikkea tarjota yksilöllisempi kokemus.

Toki kohderyhmä on syytä pitää kirkkaana mielessä. Venäläiset, jotka ovat itse ahkeria marjojen ja luonnonyrttien kerääjiä, eivät tässä kohtaa ehkä paras vaihtoehto.

Elämysklubilla peräänkuulutettiin myös innovointia ja uskallusta ajatella toisin. Alkukesä on yrttien, mahlan ja pakurikäävän keruun aikaa, joka tuotteistamalla matkailun hiljaisimpaan aikaan voisi saada oman sesonkinsa.

Koulutussektorille tämä tarkoittaa mahtavaa saumaa erikoistua yhdistämällä matkailualan luonnontuote ja hyvinvointialaan.

Siinä missä metsäteollisuudessa on tultu pitkä matka pokasahasta monitoimikoneeseen, marjanpoimuri ei ole muuttunut vuosisatojen kuluessa juuri miksikään.

Tuija

Lappilaista superfoodia matkailijoille

2011-09-20T13:28:00.005+03:00

Syksyn ensimmäisellä Elämysklubilla torstaina 6.10. klo 17.30-19.00 keskustellaan lappilaisesta superfoodista.

Kuinka lapin ravinto- ja tarinarikkaita kasveja voidaan hyödyntää matkailussa? Onko Lappi superfoodien kehitysmaa? Kuinka luonnonantimista voi tehdä kannattavaa liiketoimintaa?

Keskustelun herättäjiksi saapuvat matkailuyrittäjä Kati Liikonen, Katinkontti ja luontaistuotealan yrittäjä Katja Misikangas, Lapland Naturals.

Kati Liikonen on matkailukonsultointiin ja lappilaiseen luontoon erikoistuneen Katinkontin omistaja. Hän järjestää myös retriittisafareita, joissa lappilainen luonto, hiljaisuus ja kokonaisvaltainen kehon ja mielen hyvinvointi yhdistyy erilaisiin luontoaktiviteetteihin.

Katja Misikangas on luontaistuotealan yrittäjä, jolle luonnon raaka-aineiden hyvinvointia edistävät vaikutukset ovat siirtyneet jo äidinmaidossa. Elämänmakuisessa Kansanparantajan perillinen –blogissaan Katja kirjoittaa luonnonantimien hyödyntämisestä ja ekologisesta elämäntavasta.

Extrabonuksena tämänkertaisella klubilla on Hannamari ja Tuomas Rahkosen Super-Pirtelöbaari. Lappilaista supersmoothieta pääset maistamaan klubihintaan viidellä eurolla.

Keskusteluareenan tarjoaa tuttuun tapaan Kahvila Kauppayhtiön Kabinetti, osoitteessa Valtakatu 24, Rovaniemellä.

Happy Hour alkaa jo kello 17 ja jatkuu aina klo 20 saakka. Happy Hour-alennusleimat siideriä/olutta/viiniä/erikoiskahveja varten saa paikan päältä klubin järjestäjiltä.

Ei sisäänpääsymaksua eikä ennakkoilmoittautumista vaan tule ja tuo kaverisikin!

Vaikuta Elämysklubin teemaan - äänestä!

2011-08-29T12:59:00.002+03:00

Nyt sinulla on erinomainen tilaisuus vaikuttaa, mistä syksyn ensimmäisellä Elämysklubilla 6.10. keskustellaan.

Vaihtoehdoiksi tarjoamme tekijänoikeuskysymyksiä ja lappilaista superfoodia.

Anna äänesi sivun vasemman laidan äänestyspalkissa 6.9. mennessä.

Syksyn klubi-illat lähestyvät - ehdota teemaa!

2011-08-08T13:37:00.002+03:00

Elämysklubin syyskausi käynnistyy pian. Nyt on oikea aika ehdottaa keskusteluaiheita, joista kaksi valikoituu äänestykseen. Eniten ääniä saaneesta teemasta keskustellaan syksyn ensimmäisessä klubi-illassa 6.10.

Mistä matkailualan kutkuttavasta ilmiöstä sinä haluaisit keskustella. Ehdota teemaa kommentoimalla tätä blogikirjoitusta tai sähköpostitse: tuija.kauppinen(at)leofinland.fi.

Nähdään klubilla!

Kun pururata ei riitä

2011-05-30T09:59:00.004+03:00

Sodassa läskiä vastaan kaikki on sallittua. Jos se vaatii pyöräilyä vedessä, olkoon niin. Tähän Oula-Matti Peltosen ajatukseen on helppo yhtyä. Sillä jos länsimaissa lihotaan samaa vauhtia kuin tähän asti, tulevaisuus ei hyvältä näytä.

Kynnys liikunnan aloittamiseen on usein korkea, mutta lopettamiseen matala. Helpoin resepti olisi harrastaa hyötyliikuntaa. On kuitenkin trendikkäämpää mennä zumbaamaan tai hotjoogaamaan kuin kävellä töihin. Jos liikunnan pitää koko ajan tarjota elämyksiä, eikö spontaanista liikkumisesta tule hankalaa, kysyi Lapin urheiluopiston seikkailutiimiä vetävä Peltonen kevään viimeisessä klubi-illassa.

Hampaat irvessä vai hymy huulilla

Rovaniemi Marathonin kilpailunjohtaja Olli Tiuraniemi kertoi kuinka hän tupakkalakon vastapainoksi alkoi juosta maratoneja. Aikaa oli parannettava vaikka hampaat irvessä.

Toistakymmentä maratonia juossut Tiuraniemi on sittemmin oppinut, että juoksu voi olla myös yhteisöllinen tapahtuma. Siitä kielivät mm. ne 200 000 suomalaista juoksun harrastajaa, jotka osallistuvat vuosittain erilaisiin juoksutapahtumiin. Naisten kympit, likkojen lenkit ja juoksukoulut ovat houkutelleet mukaan naisia, jotka ovat tuoneet tähän perinteiseen miesten lajiin iloa. Rovaniemellä keväällä alkaneen juoksukoulun 250 osallistujastakin valtaosa on naisia.

Kymmenen vuotta sitten juoksu- tai hiihtokoululle olisi naurettu. Kuka nyt juoksemiseen koulunpenkkiä tarvitsee? Nykyisin monet miehetkin ovat ymmärtäneet oikean tekniikan merkityksen. Ehkä suomalaisen miehen pärjäämisen pakko on vähitellen muuttumassa omien rajojen ymmärtämiseksi ja hyväksi fiilikseksi.

Matkailija liikkuu, liikkuvatko eurot?

Toistakymmentä maratoonia ympäri maailman juossut Tiuraniemi korostaa, että maratontapahtuma on paljon muutakin kuin pelkkä juoksu. Tapahtuman järjestelyillä on toki suuri merkitys, mutta niin on myös kaikella muulla sen ympärillä.

New Yorkin maratonille osallistuu 40 000 juoksijaa, joiden vuoksi lähes koko kaupunki on kiinni ja kadun varsilla yli miljoona kannustavaa katsojaa. Mikä muu laji kokoaa yhteen alan harrastajia?

Rovaniemi Marathon ei kerää Nykin kaltaisia juoksijamassoja, mutta on ainutlaatuinen lajissaan. Juoksun viemät energiat voi tankata porokeitolla ja palkinnoksi saada aidon lappilaisen puukon. Liikuntasuorituksen vastapainona voi osallistuja Jutajaisiin. Keskiyön aurinko tuo tapahtumakävijälle oman eksotiikkansa. Jokainen noin tuhannesta juoksijasta kuluttaa noin 300-500 euroa. Kun mukaan laskee juoksijoiden mukana tulleet seuralaiset, on summa mukava lisä Rovaniemen kesämatkailuun.

Onko liikunnasta sitten Lapin kesämatkailun pelastajaksi? Omalla keholla kokeminen on tulevaisutta, totesi Peltonen. Hänen mielestään Lapin hiihtokeskuksissa on investointeihin nähden aivan liian paljon tyhjäkäyntiä. Mallia kannattaisi katsoa mm. naapurimaamme Åresta, jossa kesä on otettu erinomaisesti haltuun. Kun koko perheelle löytyy tekemistä, ollaan valmis tekemään suurempikin mutka. Tarjolla on myös oltava aktiviteettia eri tasoisille harrastajille, kaikki eivät lähde liikkeelle lentomäestä.

Tärkeintä liikuntamatkailijan koukuttamisessa on kaupungin tai matkailukeskuksen eri elementtien yhdistäminen. Liikunnan lisäksi matkailija syö, nukkuu, käy ostoksilla ja kaipaa ehkä myös kulttuuririentoja. Liikuntamatkailijaa houkutellessa niin yrittäjien, yhdistysten kuin julkisen sektorin kannattaakin puhaltaa kynttilän sijasta yhteiseen hiileen.

Tuija

Liikunta elämyslähteenä

2011-05-17T09:25:00.006+03:00

Kevään viimeisellä Elämysklubilla torstaina 26.5. klo 17.30-19.00 puhuttaa liikunta.

Mikä liikunnasta tekee elämyksellistä? Tarvitaanko elämyksellisyyttä, eikö pelkkä hikoilu riitä? Mikä Lapin matkailijaa liikuttaa?

Keskustelun herättäjiksi saapuvat Rovaniemi Marathonin kilpailunjohtaja Olli Tiuraniemi ja Lapin Urheiluopiston seikkailutiimin päällikkö Oula-Matti Peltonen .

Keskusteluareenan tarjoaa tuttuun tapaan Kahvila Kauppayhtiön Kabinetti, osoitteessa Valtakatu 24, Rovaniemellä.

Happy Hour alkaa jo kello 17 ja jatkuu aina klo 20 saakka. Happy Hour-alennusleimat siideriä/olutta/viiniä/erikoiskahveja varten saa paikan päältä klubin järjestäjiltä.

Ei sisäänpääsymaksua eikä ennakkoilmoittautumista vaan tule ja tuo kaverisikin!

Vaikuta toukokuun Elämysklubin teemaan - äänestä!

2011-05-03T15:10:00.004+03:00

Tarjoamme kevään viimeisen klubi-illan 26.5. teemaksi kolme vaihtoehtoa:

* Liikunta elämyslähteenä
* Kylistä lisävaihtoehtoja matkailuun
* Napapiirin liikkeen hyödyntäminen matkailussa

Mikä sinua innostaa eniten? Vaikuta äänestämällä vasemmassa sivupalkissa 9.5. mennessä!

Että mimmosta luksusta?

2011-04-08T13:34:00.003+03:00

Suunnitelmissa vilahtelevat muun muassa ilmaraiderata, säältä suojattu sisämaailma kauppoineen, teemapuisto ja golfkenttä. Kaiken keskellä olisi alueen maamerkki, 20-kerroksinen tornihotelli. Luksuksesta puhutaan yhä enemmän Lapin matkailun kehittämisessä. Yllä oleva kuvaus käsittelee Noitatunturia.

Levilläkin satsataan luksukseen: Luksuskammissa on kaikki viety uudelle tasolle. Kahdesta suuresta sviitistä voi valita joko ylellisen Kultasviitin, josta ei kimallusta puutu, tai perinteisemmän Jätkänsviitin, jonka erikoisuutena on riuku-wc! Sallassa investoidaan luksushotelliin 12 miljoonalla eurolla.

31.3. kokoontuneella Elämysklubilla Lapin matkailun sisältötekijöiksi tarjottiin paikallisuutta, lähiympäristöstämme saatavia ylellisiä raaka-aineita ja henkisen kasvun ideologiaa. Lapin yliopistolta saapunut tutkija Piia Rytilahti nimitti tätä uudeksi luksukseksi. Siinä jet set ja wellness jäävät taustalle, ja ihmisille tarjottavat elämykselliset puitteet nojaavat enemmänkin harrastuksiin, itsensä kehittämiseen ja henkisiin arvoihin. Keittiömestari Jussi Kumpulainen, joka työskentelee vielä hetken Lapin ammattiopiston opetustehtävissä, komppasi puhumalla lähi- ja luomuruoan puolesta. Molemmat alustajat yhdessä valveutuneen yleisön kanssa esittivät huolestuneisuutensa siitä, että lähiruokaa on heikosti saatavilla.

Arvoa läheltä kauas ja pitkälle

Klubilla taitettiin peistä siitä, miten herkästi tunnumme katsovamme ylöspäin tuontitavaraan matkailun kehittämisessä. Arvokkaita oivalluksia nähdään liiaksi syntyvän jossakin kaukana, ja niiden osalta tyydytään lyhytjännitteiseen päätöksentekoon. Sen sijaan klubi-illan yhtenä vahvana viestinä kiteytyi se, että arvoa luodaan globaaleillakin markkinoilla paikallisilla erityispiirteillä ja pitkäjännitteisesti. Epäkohdat tuntuvat kulminoituvan siihen, että paikalliset eivät itse riittävästi arvosta vahvuuksiaan.

Kiinnostavalla tavalla tämä todentui myös tänään lentokoneessa saapuessani Geneveen. Ensikertaa Cointrinin lentokenttää ilmasta lähestyneet kurottelivat ja liimailivat kameroidensa objektiiveja lentokoneen ikkunoihin ja vertailevat otoksiaan, kun taas jotieskuinkamonennenkerran samat maisemat ja topografiat kokenut herrasmies keskittyi haukotteluun ja lehden lukemiseen.

Pröystäilystä ylellisen hyvään elämään

Kulutusyhteiskunnassa materialismi näyttäisi korvautuvan postmaterialismilla, jossa tavaroista, palveluista, paikoista ja tiloista tulee lopputuotteen sijaan yhä enemmän instrumentteja, vipuvarsia onnellisuuden ja arjen ylellisyyden tavoittelussa. Tuote on enemmänkin kokija itse, ja tavoitteena on jonkinasteinen muutos. Rytilahti kummeksui sitä, että Suomeen pykätään vanhaa luksusta uhkuvia pytinkejä: kasinoita, viiden tähden loistohuviloita ja linnoja korkeine torneineen. Sitä voisi paremmin perustella, jos meillä olisi vahvempi perinne kuninkaiden luksukseen! Toisaalta tämä on esimerkki myös siitä, miten paikalliset arvomaailmat ja kansainvälisten asiakkaiden kiinnostuksen kohteet eivät aina välttämättä kohtaa. Kummalle kumarretaan? Entä kuinka paljon tässä palapelissä on kansainvälisen jakeluteiden ja vääränlaisten lupausten vastuulla? Lappiin tullaan välillä kuin St. Moritziin – ja lähdetään pois pettyneinä.

Kestävyyteen kasvattamista?

On varmasti paikallaan vaatia lähi- ja luomuruokaa paremmin ravintoloihimme, ruokakauppoihimme ja kouluihinkin. Alustajat kannustivatkin meitä jokaista asiakkaina vaatimaan sitä. Kysyntä luo tarjontaa, sanotaan. Mitä se kertoo yrittäjien ja sijoittajien arvomaailmoista, jos toiminta-, ansainta- ja prosessien logiikkaa muutetaan vasta, kun on aivan pakko? Eivätkö Gandhin sanat ”be the change you want to see in the world” puhuttele muitakin kuin asiakkaita? Entä miten (hitaasti) ruokakulttuuri vahvistuu, kun paikallis-alueelliset a la carte -aloitteet jäävät keittiömestareiden briljeeraukseksi ja ravintoloiden erikoistarjonnaksi? Pohjois-Karjalassa paikallista ruokakulttuuria on lähdetty edistämään kokoamalla reseptivihkonen, jota jaetaan kotikokeille – meille kaikille. Näin päästäisiin paremmin arjen makumatkojen äärelle ja siihen, että arvo syntyy käytännöllisistä, jokapäiväisistä tilanteista, pienistä hetkistä.

Entä mitä henkisen kasvun monikerroksinen, ajallisesti ja kulttuurisesti kestävä kiertomatka Lapissa voisi sitten tarkoittaa esimerkiksi ohjelmapalveluiden tai majoitusliiketoiminnan saralla? Opastetulla luontoretkellä tai erämaisessa mökissä voitaisiin opastamiseen tai majoittamiseen liittää nykyistä vahvemmin pedagoginen intentio, oppimisen, omaksumisen ja uusien rutiinien luomisen aikomus. Kiinnostavan tiedon tai peruspalvelun rinnalla asiakasta voitaisiin tukea taidollisesti ja käytäntöjen tasolla opastamalla häntä kierrättämään sekä kunnioittamaan luontoa ja paikallista elämänmenoa. Hyvät kokemukset matkoilla voisivat olla askel kohti kestävämpiä valintoja myös arjessa, kotiin palattua, kun matkailijat ovat matkoillaan tavallista vastaanottavaisempia.

Lac Lémanin ja Alppien syleilystä,
. m i k a .

Luksus – viiden tähden hotelleja vai henkisen kasvun Lappi?

2011-03-17T08:26:00.001+02:00

Tervetuloa maaliskuun Elämysklubille torstaina 31.3. klo 17.30-19.00!
Illan teemana on luksusta läheltä.

Keskustelun herättäjiksi saapuvat luksukseen perehtynyt tutkija Piia Rytilahti Lapin yliopistolta ja lähiruoan puolesta puhuva keittiöpäällikkö Tero Mäntykangas Sky Hotel Ounasvaaralta.

Keskusteluareenan tarjoaa tuttuun tapaan Kahvila Kauppayhtiön Kabinetti, osoitteessa Valtakatu 24, Rovaniemellä.

Happy Hour alkaa jo kello 17 ja jatkuu aina klo 20 saakka. Happy Hour-alennusleimat siideriä/olutta/viiniä/erikoiskahveja varten saa paikan päältä klubin järjestäjiltä.

Ei sisäänpääsymaksua eikä ennakkoilmoittautumista vaan tule ja tuo kaverisikin!

Maaliskuun klubilla teemana luksusta lähellä

2011-03-10T09:08:00.003+02:00

Kansa jälleen puhunut. Maaliskuun klubi-illassa torstaina 31.3. keskustellaan siitä mitä on luksusta läheltä.

Illan alustajat julkaistaan pian. Pysy kuulolla!

Äänestä maaliskuun klubi-illan teemaa!

2011-03-02T11:46:00.001+02:00

Nyt on oikea aika vaikuttaa maaliskuun 31.3. klubi-illan teemaan.

Haluatko kuulla ja keskustella vieraanvaraisuusjohtamisesta vai siitä, mitä on luksusta läheltä?

Äänestä 8.3. mennessä!

Työntekijän hyvinvointi edellyttää arvokeskustelua ja rakennemuutosta

2011-03-01T09:34:00.002+02:00

Matkailutyöntekijän hyvinvointia pohdittiin Elämysklubilla varsin naisvaltaisella väellä. Torstaina 24. helmikuuta neljännen klubivuoden käynnistäneessä tilaisuudessa alustivat Doriksen ja Amarillon ravintolapäällikkö Anne Pallari ja PAM:in aluetoimitsija Minna Eskelinen. Aktiivinen ja valveutunut yleisö komppasi ja haastoi vahvoilla näkemyksillään ja arjen kokemuksillaan. Blogi-isännälle tilaisuus tuntui herättävän ehkä enemmän kysymyksiä kuin tarjoavan aukottomia vastauksia.

Punaisesta vihreään ja yhteisymmärrykseen

Pallari kertoi muun muassa siitä, miten hän kuusi vuotta sitten sai nuorena esimiehenä pian eteensä punaista hälyttäneet työtyytyväisyyden mittaustulokset. Nyt tulokset ovat vihreät. Iso osansa on Sokoksen ketjulla, mikä paitsi antaa esimiehelle välineitä vahvistaa osaamistaan myös vähentää sesonkivaihteluita.

Työntekijän hyvinvoinnissa tuntuvat painavan ainakin työn mielekkyys, työporukan yhteishenki, vuorovaikutus, mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä, sekä luonnollisesti myös työtuntien määrä, työsuhteen vakaus, mahdolliset työsuhde-edut ja palkka.

Riittävätkö yhteisymmärryksen rakentamiseen sinänsä selkeät värikoodit: punaisesta vihreään? Peittävätkö ”liikennevalot” helposti alleen esimies–alaissuhteiden laadun ja työntekijöiden kokemuksen? Innostuisiko joku vertailemaan esimerkiksi esimiesten ja työntekijöiden hyvinvointi- ja ihmiskäsityksiä?

Tietoisuudesta toimintaan

Eskelinen korosti sekä työntekijöiden että työnantajien järjestäytymistä. Yleensä järjestäytynyt työnantaja hoitaa asiat hyvin – tai ainakin hänellä voidaan olettaa olevan riittävästi tietoa siihen. Eskelinen on kuitenkin saanut todeta työnantajia löytyvän Lapinkin matkailualalta moneen lähtöön. PAM:issa kannustetaan työntekijöitä aktiivisuuteen, mutta onko vaikutuskanavia riittävästi? Tietoisuus ei ehkä sinänsä johda mihinkään, vaan tarvitaan uusia rutiineja. Tiedon ja toiminnan välimaastosta löytyvät ainakin tahtotila, arvomaailma ja näkemyksellisyys.

Ollaanko matkailualalla liian hätäisiä, kun ei malteta panostaa henkilökunnan hyvinvointiin, joka heijastuisi suoraan asiakaspalveluun? Ovatko epäkohdat paikannettavissa työnantajiin, yksittäisiin esimiehiin, työntekijöihin vai yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Entä millaista esimerkkiä ministeriöt näyttävät työmarkkinoille?

Elämystalouden lupaus?

Tilaisuudessa oli aistittavissa vahva viesti rakenteellisesta muutostarpeesta ja arvokeskustelusta. Voitaisiinko hyvän tai huonon yrityksen kilpailukykyarviointeihin liittää myös työntekijöiden huomioiminen, osallistaminen ja hyvinvointi?

Mikä on asiakkaan kokemusta korostavan elämystalouden lupaus työntekijälle? 1900-luvun alussa Henry Ford tuskaili tuotantokustannusten kanssa ja mietti, miksi hänen pitää palkata koko työntekijä, kun hän tarvitsee vain hänen kätensä. Tietotaloudessa katse on siirtynyt ylemmäksi. Esimerkiksi Jorma Ollila selitteli syksyllä 2010 YLE:n keskusteluohjelmassa sitä, miten NOKIA:ssa on kyllä osaamista, mutta aivot ja kädet pitäisi saada paremmin ”oikeille paikoille ja sopiviin tehtäviin”. Paitsi osaamisen johtamisesta tämä kertoo myös ihmiskäsityksestä.

Voisiko matkailuala johtaa elämystalouden ja koko työelämän tilanteeseen, jossa työntekijää kohdeltaisiin kokonaisvaltaisena ihmisenä? Toisaalta, jos matkailualalla myydään petejä, ruokaa, kuljetusta ja ohjelmia – eikä esimerkiksi elämyskokemuksia – ei työntekijällä ole kovinkaan suurta roolia tuossa paletissa. Sen sijaan jos toimitaan vuorovaikutus- ja vieraanvaraisuusbisneksessä, jalostusasteen nostaminen on edellytys!

Mitä mieltä sinä olet?

. m i k a .

Matkailija haluaa hyvinvointia, kuinka voi matkailutyöntekijä?

2011-02-08T12:00:00.004+02:00

Tervetuloa vuoden ensimmäiselle Elämysklubille torstaina 24.2. klo 17.30-19.00!
Illan teemana on matkailutyöntekijän hyvinvointi.

Elämyskokemukset syntyvät matkailupalvelujen tarjoajien ja asiakkaiden välisissä kohtaamisissa. Henkilöstön hyvin- tai pahoinvointi näkyy yrityksen laadussa, asiakaspalautteissa ja tuloksessa. Kuinka voi lappilainen tai Lapissa työskentelevä matkailualan työntekijä?

Keskustelun virittäjäksi saapuvat aluetoimitsija Minna Eskelinen Palvelualojen ammattiliitto PAMin Rovaniemen toimistosta ja ravintolapäällikkö Anne Pallari Sokos Hotel Vaakunasta.

Keskusteluareenan tarjoaa tuttuun tapaan Kahvila Kauppayhtiön Kabinetti, osoitteessa Valtakatu 24, Rovaniemellä.

Happy Hour alkaa jo kello 17 ja jatkuu aina klo 20 saakka. Happy Hour-alennusleimat siideriä/olutta/viiniä/erikoiskahveja varten saa paikan päältä klubin järjestäjiltä.

Ei sisäänpääsymaksua eikä ennakkoilmoittautumista vaan tule ja tuo kaverisikin!

Ilmastonmuutos vai työhyvinvointi? Äänestä Elämysklubin teemaa!

2011-01-17T15:47:00.003+02:00

Ennakkotiedoista poiketen kevään ensimmäinen Elämysklubi-ilta on vasta helmikuun viimeisenä torstaina 24.2.2011.

Illan keskusteluteemaan voit vaikuttaa äänestämällä. Vaihtoehtoina tarjoamme:

Ilmastonmuutos - missä mennään, mitä on tehtävissä?
Työhyvinvointi - matkailija haluaa hyvinvointia, kuinka voi matkailutyöntekijä?

Kumpi on sinun suosikkisi? Äänestä 25.1. mennessä!

Eniten ääniä saaneen teeman keskustelun virittäjäksi kutsutaan kaksi alustajaa. Toinen matkailualalta ja toinen sen ulkopuolelta.

Uudistuneen Elämysklubin tarkoituksena on siis entistä vahvemmin törmäyttää eri alojen osaajia ja tuoda matkailualan kehittämiseen näkökulmia muilta aloilta - keskustelun vapaamuotoisuudesta ja happy hourista tinkimättä, että kokoontumispaikkana säilyy tuttu Kahvila Kauppayhtiö.

Elämysklubit jatkuvat jälleen ensi vuonna

2010-12-02T10:24:00.003+02:00

Klubi-illat jatkuvat (ja hiemen uudistuvatkin!) jälleen ensi vuonna tammikuun, maaliskuun ja toukokuun viimeisenä torstaina.

Ideat ja toiveet keskusteluteemoiksi ovat tervetulleita!

Kuluneesta klubivuodesta kiittäen,
Elämysklubi-tiimi

Uskotko Joulupukkiin?

2010-12-01T19:28:00.005+02:00

Elämysklubi otti aimoaskeleen kohti joulua paitsi nauttimalla 25.11. vuoden viimeisen klubillisen myös keskustelemalla nimenomaisesti Rovaniemen joulubrändityöstä.

Sanoista teoiksi

Koska paikan brändi on kaikkien asia, pidettiin alustukset tavallista napakampina ja keskusteluun varattiin enemmän aikaa. Alustajat olivat tällä kertaa ennestään tuttuja kasvoja, klubiemäntä Sanna Tarssanen LEOsta ja toista kertaa lavalla istunut Sanna Kortelainen Rovaniemen Kehityksestä.
Sanna T. kertoi ensin siitä, miten brändi on Rovaniemen yhteisöllisessä prosessissa kiteytetty ja miksi juuri Rovaniemellä tällaista joulubrändäystä on perusteltua tehdä. Hän jakoi kiitosta Teemu Moilaselle, joka on johtanut brändityöskentelyä. Moilasen Elämysklubillakin esittelemänä lähtökohtana on ollut ensin löytää yhteinen hiili, johon voisi puhaltaa, ja sitten saada se hehkumaan kirkkaana porukalla puhaltaen. Joulupukin virallisena kotikaupunkina Rovaniemellä on loistavat puitteet nykyistä laaja-alaisemmalle jouluteeman kehittämiselle.

Sanna K. kuvasi, miten brändityö on edennyt ja mitä on tarkoitus tehdä seuraavaksi. Hän listasi konkreettisia toimenpiteitä kuten arvojen määrittelyn, joulukartan kaupungin jouluhenkisistä palveluista, keskustan poroparkin, kolmatta sataa tarinapalaa ja vinkkiä Rovaniemestä joulukaupunkina sekä matkailuyritysten laatuhankkeen. Näitä saa ja pitää haastaa! Entä miltä kuulostaa, jos työhaastattelussa varmistettaisiin lopullinen sopivuus kysymällä: ”Uskotko Joulupukkiin?”. Sanna K. kannusti myös esittäytymään maailmalla tuohon tapaan – ”Olen (oma nimi) ja uskon Joulupukkiin.”

Ask not what Rovaniemi can do for you…

Brändityön kulminaatiopisteiksi voidaan kiteyttää nämä:
• monialaiset kohtaamiset, jotka aikaansaavat luovuutta
• Joulupukkikeskeisyydestä joulun arvoihin asenteena ja toimintana
• uskottava, kerroksellinen ja jatkuvuutta luova ympärivuotinen teema
• eihän joulu x 24/7 – 365 päivää – 360ͦ aiheuta samanlaista ähkyä kuin jouluruoka?
• eihän jouluteema jämähdä vain tietyn ajanjakson fasadiksi?

Rovaniemen joulubrändityöryhmä on selkeästi lukenut Kahlil Gibraninsa kuin JFK: mitä sinä itse voisit tehdä asioiden eteen. On annettava kredittiä ryhmälle siitä, miten rehdisti ja avoimesti se on osallistanut monenlaisia joulumielisiä.

Keskustelu aaltoili kolmessa isommassa aihepiirissä: 1) joulumielisten yhteen kokoaminen ja aktivoiminen (esim. ”lisää lähettiläitä”), 2) arvojen konkretisoiminen (esim. ”voivatko matkailijat sanoa nähneensä Joulupukin vai jopa tuntevansa hänet ja aistivansa hänen arvomaailmansa ja energiansa kaupungin yllä?”), ja 3) vinkkejä ja haasteita (esim. teeman ympärivuotisuus, joulunäytelmän uusi tuleminen, Pajakylä pajakylänä).

Mitä mieltä sinä olet esimerkiksi joulubrändimme elementeistä: Joulupukki, elävät tarinat, aitous, antaminen&välittäminen, luovuus&yllättävyys ja kaikkialla läsnä oleminen? Mitä sinä meinaat tehdä Rovaniemen jouluhengen eteen?

m i k a .

Rovaniemen joulubrändi sanoista tekoihin

2010-11-17T10:10:00.009+02:00

Rovaniemellä on viime keväästä asti tehty työtä Rovaniemen joulubrändin kirkastamiseksi. Työtä on tehty tiiviissä työryhmässä, jossa on ollut mukana matkailun, kaupan, urheilun ja kulttuurin edustajia. Työryhmän työtä on siivittänyt myös avoin verkkokeskustelu.

Työskentelyn tuloksena kirkastettiin brändin keskeinen ydin. Työ ei suinkaan loppunut tähän, vaan nyt se vasta alkaa!

Haluammekin kutsua sinut vuoden viimeiselle Elämysklubille torstaina 25.11.2010 klo 17.30-19.00 kuulemaan ja keskustelemaan Rovaniemen joulubrändityön tuloksista ja erityisesti siitä, mitä itse kukin meistä voi tehdä, jotta Rovaniemi todella näyttää ja tuntuu joulupukin viralliselta kotikaupungilta ympäri vuoden.

Keskustelun pohjaksi Sanna Kortelainen Rovaniemen Matkailu&Markkinoinnista kertoo brändityön taustaa ja esittelee Rovaniemen joulubrändin ydinelementit.

Keskusteluareenan tarjoaa tuttuun tapaan Kahvila Kauppayhtiön Kabinetti, osoitteessa Valtakatu 24, Rovaniemellä.

Happy Hour alkaa jo kello 17 ja jatkuu aina klo 20 saakka. Happy Hour-alennusleimat siideriä/olutta/viiniä/erikoiskahveja varten saa paikan päältä klubin järjestäjiltä.

Ei sisäänpääsymaksua eikä ennakkoilmoittautumista vaan tule ja tuo kaverisikin!

Elämänkaarituotteita, sienijuttuja ja myötätuntomatkakohteita

2010-09-23T23:18:00.004+03:00

Syyskuun Elämysklubilla punnittiin toisinajattelua ja valaistiin esimerkkejä toisin toimimisesta. Slow Life’ssä eli tuttavallisemmin leppoistamisessa on kyse vielä tällä hetkellä vastavirtaan uimisesta, mutta Mirja Nylanderin ja Margit Sjöroosin kaltaisten alustajien ja asiasta kiinnostuneiden kommentoijien johdolla pyörteet voivat kääntyä myötäisiksi.

Kohti onnellisuutta

Sjöroosin vasta julkaistu kirja myötätunnosta jatkaa hänen Stress Free Area® -suunnittelukonseptinsa linjoilla. Myötätunto voi auttaa siirtymisessä onnellisuuden aikakauteen, mutta vielä teknologia-, toiminta- ja älypainotteisuus tuntuu jylläävän. Tällöin myötätunnolle tai muille terveyttä edistäville, yhteisöllisyyttä ruokkiville tunteille ei ole aikaa. Pelkoa, vihaa ja häpeää voi käsin kosketella kaikkialla. Marc Gobe’kin on kiteyttänyt globaalit voimat kahteen, pelon ja toivon markkinoihin. Pelko kaataa unelmia, mutta toivolla voitetaan presidentinvaaleja.

NOKIAkinhan stressaa vielä kovasti älypuhelimensa menekkiä, mutta ne saavat ihmisen loppujen lopuksi tuntemaan itsensä tyhmäksi. Miten olisi maailman hitain kännykkä…tai Euroopan hitaimmat liukuportaat, joissa ehtii olla myös empaattinen? Ehkä molemmissa on kyse loppujen lopuksi ihmisten rajahakuisuudesta, turvallisuudentunteesta, varmuudestakin.

Leppoisuus immeistä ihteään – ei takkina päälle

Nylanderin mielenkiintoinen liiketoiminta pyörii leppoisen elämän ja sen mahdollistamisen, leppoistamisen, ympärillä. Hän kertoi vahvoista metsäläisyyden ja talonpoikaisuuden juuristaan ja elämänfilosofiastaan, joka savolaiseen tapaan kiteytyy aavistuksen vänkkyrässä puukynässä. Elämänusko, ilon kautta oppiminen, innostuneisuus, vaikeuksien voittaminen, hyvyyden kierre, yhdessä tekeminen… Elämänhallinnan, ja samaan tapaan liiketoiminnan, arvomaailmat ponnistavat omista lähtökohdista, jolloin ne ovat uskottavia. Kokeilkaapas metsäkellintää!

Tärkeää on olla oma itsensä, harjoituttaa elämisen taitoja – oppia tuntemaan yhdessä. Leppoistamisesta kumpuavat tuotteet näyttäytyvät elämänkaarina, kokonaistarinoina.

Huutaako raha, vastaako metsä?

Miten myötätunnosta, yhteisöllisesti hyvästä elämästä ja rahatalouden aikaansaaman kiireen haastamisesta voi tehdä liiketoimintaa? Voiko dolce far niente ylipäätään maksaa? Eikö se jopa sodi sen ydintä vastaan? Vai kertooko se sitäkin enemmän globaalista status quosta, jossa elämme, kun ihmisten pitää maksaa päästäkseen irti kahleista tai omaksuakseen toisenlaisen elämäntavan? Kuten Milan Kundera filosofoi, olemisen keveys voi kääntyä sietämättömäksi, kun ihminen huomaa merkityksettömyytensä, pienuutensa.

Sisäiseen rauhaan on siis vielä matkaa, eivätkä leppoistamisen taidot ole ikinä valmiita. Tämä antaa tietenkin runsaasti myös matkailutuotemahdollisuuksia. On tärkeätä muistaa, että vaikka asiakkaalle luodaan mahdollisuuksia rauhoittumiseen ja rytmin tasaamiseen, yrittäjä ei saisi jäädä mättääseen makaamaan. Toimintaa tulisi kehittää koko ajan, verkostoitua, saada osaavia työntekijöitä ja hankkia ja käyttää asiakastietoa. Sitten tullaankin tilanteeseen, jossa lomia jonottavat juuri ne matkailuyrittäjät!

Voisiko rauhallisesta, pimeästä ja hiljaisesta Lapista tulla kaupungistumisen, lisääntyvän melusaasteen, kiihtyvän elämänrytmin ja yleisten unihäiriöiden myötä vaikka nukkumistalouden edelläkävijä?

Onko leppoistamisen liiketoiminta eettistä?

Suomen ensimmäinen myötätuntomatkakohde tekee jo tuloaan…mikä voisi olla Lapin ensimmäinen sellainen? Kenties Lappi itsessään?

Millaisia esimerkkejä on olemassa siitä, että teknologia vapauttaa aikaa muuhun, esimerkiksi leppoistamiseen?

. m i k a .

Slow life – kurjuuden maksimointia vai matkailumahdollisuus?

2010-09-13T12:57:00.003+03:00

Tervetuloa Elämysklubille 23.9.2010 klo 17.30-19.00 keskustelemaan siitä, mitä on slow life ja kuinka sitä voisi hyödyntää matkailussa.

Keskustelun virittäjäksi saapuvat metsä- ja järvikulttuuria tuotteistava yrittäjä Mirja Nylander Metsämatkat Oy:stä ja konseptisuunnittelija Margit Sjöroos Conbalance Oy:stä.

Nylander valottaa puheenvuorossaan kuinka leppoistamisesta voidaan tehdä taloudellisesti kannattavaa liiketoimintaa. Hän työstää parhaillaan kirjaa ”Metsäkellijän 13 perustaitoa” ja väitöskirjaa siitä, kuinka voimaantuminen vapauttaa luovuutta.

Sjöroos avaa slow life –käsitettä hyvinvoinnin, tiedostamisen ja markkinoiden muutoksen valossa ja kertoo esimerkkejä käytännön sovellusalueista matkailualla. Sjöroos on lanseerannut stressittömän suunnittelun Stress Free Area® -konseptin, jota on sovellettu mm. Holiday Club –loma-asunnoissa.

Keskusteluareenan tarjoaa tuttuun tapaan Kahvila Kauppayhtiön Kabinetti, osoitteessa Valtakatu 24, Rovaniemellä.

Happy Hour alkaa jo kello 17 ja jatkuu aina klo 20 saakka. Happy Hour-alennusleimat siide-riä/olutta/viiniä/erikoiskahveja varten saa paikan päältä klubin järjestäjiltä.

Ei sisäänpääsymaksua eikä ennakkoilmoittautumista vaan tule ja tuo kaverisikin!

Slow life vai joulu ympäri vuoden - äänestä!

2010-08-17T13:07:00.010+03:00

Elämysklubin syyskausi polkaistaan käyntiin teemaäänestyksellä.

Vaihtoehtoina tarjoamme:

Slow life - kurjuuden maksimointia vai matkailumahdollisuus?
Rovaniemen joulubrändi - mitä on joulu ympäri vuoden?

Kumpi on sinun suosikkisi syksyn ensimmäisen klubi-illan teemaksi torstaina 23. syyskuuta?

Äänestä valitsemalla suosikkisi vasemmassa palkissa!

Mikä bussi menee Napsulle?

2010-05-28T14:57:00.002+03:00

Elämysklubikevät päättyi vilkkaaseen keskusteluun kulttuurin ja matkailun kytköksistä. Erityisesti pohdittiin kulttuurimatkailua, matkailun kulttuurisuutta sekä kulttuurin ja matkailun kohtaamista rajapinnoilla, sen kipupisteitä ja onnistuneita esimerkkejä.

Marjut Kuusisto Lapin Kulttuurirahastosta herätteli kuulijakuntaa ensin kulttuurimatkailun monenlaisiin määritelmiin ja kertoi sitten hienoista kulttuuritapahtumista ja -tempauksista, joissa on saanut olla mukana. Entisenä pitkän linjan matkailuyrittäjänä hän kummasteli sitä, miten sokea sitä onkaan ollut Lapin kulttuuritarjonnalle aiemmin!

Ari Lehtolan, joka toimii Sodankylän elokuvajuhlien projektipäällikkönä ja toiminnanjohtajana, esimerkit kulttuuritapahtumista ja niiden kansainvälistämisestä puhalsivat tuulta Lapin kulttuuritarjonnan purjeisiin. Sodankylässä ja laajemminkin Pyhä-Luostolla on täysi höyry päällä. Kehittämistoiminta ei kuitenkaan murenna tapahtumien identiteettiä, vaan sama lämpö, yhteisöllisyys ja rakkaus, mikä on ollut tapahtumien juju jo alusta saakka, säilyvät.

Kynnysten yli

Yleisöksi oli kerääntynyt huomattavan monta kulttuurituottajaa tai heidän kanssaan toimivaa henkilöä. Keskustelu pyörikin kulttuuriosaamisen ja matkailuosaamisen rajapinnoilla piilevien esteiden ja niiden ylittämisen tasolla. Eräinä esimerkkeinä selkeistä haasteista tuotiin esille mm. eriävät kulttuurikäsitykset, erilainen suunnittelun aikajänne, asennevammat kulttuurin tuotteistamisessa, kapeakatseisuus ja näköalattomuus.

Tarvitaan varmasti lisää tietoa kulttuurin ja matkailun potentiaaleista ja konkreettisemmin, mitä milloinkin on missäkin tarjolla. Lisäksi tuota tietoa pitäisi olla herkemmin esillä matkailijoille esimerkiksi hotellien vastaanotoissa. Nythän arvostettua ja ensisijaista tietoa ovat lähinnä paikallisliikenteen aikataulut linjalla 8, joka vie Pajakylään! Tiedon lisäksi kulttuurin kuluttamisesta on tehtävä helppoa, eli tulisi rakentaa uusia käytäntöjä, jotka madaltavat asiakkaiden kynnystä osallistua tapahtumiin.

Kokonaisratkaisuja

Varmasti tarvitaan myös yhteisiä kohtaamispaikkoja. Miksi paikalliset kulttuurituottajat eivät ole kuin poikkeustapauksissa mukana matkailukeskusten alueorganisaatioiden toiminnassa tai työryhmissä? Se edistäisi matkailun ja kulttuurin kohtaamista. Toisaalta matkailualan on helpompi hahmottaa kokonaisuuksia, kun kulttuurialojen esitykset tulevat keskitetysti ja systemaattisesti esille. Kuka ottaa Päivi Tahkokallion heittämän osaamisen vahvistamisen ”pallon” kiinni ja käynnistää kulttuurituottajien sparrausrenkaan?

Kuten Sodankylän kulttuurimatkailun kansainvälistämistyöstä voi ottaa mallia, tarvitaan monialaisuutta ja kokonaisvaltaisia ratkaisuja. Kulttuurimatkailun kehittäminen edellyttää kansainvälistä markkinointia, matkailuliiketoimintakytköstä, muuta vientiyhteistyötä, Visitfinland.com -näkyvyyttä ja media- ja matkanjärjestäjävierailuita. Menestyksekäs työ vaatii myös tavoitteellisuutta ja profiloitumista, eikä paikallisyhteisön huomioimista – kuten paikallisten ihmisten ja työntekijöiden perehdyttämistä ja mukanaoloa – saa unohtaa kansainvälistymisen ristipaineessa.

Kiitokset kevään 2010 Elämysklubitapahtumista ja mukavaa kesää!

. m i k a .

Kulttuuri meets matkailu

2010-05-18T09:44:00.003+03:00

Toukokuun Elämysklubilla torstaina 27.5. klo 17.30-19.00 puhuttaa kulttuurimatkailu.

Mitä itse asiassa on kulttuurimatkailu? Mitä mahdollisuuksia kulttuurilla ja matkailulla on yhteistyöhön? Miten ja kenelle kulttuurimatkailua tuotteistetaan? Kuinka kulttuuri yhdistyy luontoon?

Keskustelun herättäjiksi saapuvat Lapin Kulttuurirahaston asiamies Marjut Kuusisto ja Sodankylän elokuvajuhlien toiminnanjohtaja Ari Lehtola.

Keskusteluareenan tarjoaa tuttuun tapaan Kahvila Kauppayhtiön Kabinetti, osoitteessa Valtakatu 24, Rovaniemellä.

Happy Hour alkaa jo kello 17 ja jatkuu aina klo 20 saakka. Happy Hour-alennusleimat siide-riä/olutta/viiniä/erikoiskahveja varten saa paikan päältä klubin järjestäjiltä.

Ei sisäänpääsymaksua eikä ennakkoilmoittautumista vaan tule ja tuo kaverisikin!

Toukokuun klubi-illassa puhuttaa kulttuuri

2010-05-10T09:27:00.004+03:00

Kansa on puhunut! Kevään viimeisellä klubilla keskustellaan kulttuurimatkailusta otsikolla Kulttuuri goes luonto.

Illan alustajat julkistetaan viikolla 20.

Nähdään tuttuun aikaan ja tutussa paikassa torstaina 27.5. klo 17.30-19.00 Kahvila Kauppayhtiössä!

Äänestä ja vaikuta!

2010-05-04T09:18:00.004+03:00

Kevään viimeinen Elämysklubi toukokuun viimeisenä torstaina 27.5. lähestyy. Mistä sinä haluaisit silloin keskustella?

Vaihtoehdoiksi tarjoamme:

Palvelusta elämykseksi - kuinka temppu tehdään?
Kulttuuri goes luonto - kulttuurimatkailun monet muodot

Äänestä omaa suosikkiasi vasemmassa sivupalkissa sunnuntaihin 9.5. mennessä!

Quo vadis…

2010-03-28T13:33:00.004+03:00

Jälleen Elämysklubilla oli tartuttu polttavaan aiheeseen. Alustajiksi saapuneiden, Johanna Salmelan ja Teemu Moilasen, puheenvuoroissa pulpahtelikin kuumia termejä kuten polttomerkki eli brändi ja hehkuva hiili. Kuuma peruna on myös Ruka-Kuusamon alueen liittyminen osaksi Lapin matkailumarkkinointia.

Organisoituminen ja raha

Salmela työskentelee Lapin Markkinointi Oy:ssä. Hän kertoi Lapin matkailumarkkinoinnin nykyhetkestä, tulevista koetinkivistä ja siitä, millaisena Lappi-brändi hänelle ranualaisena hankeosaajana näyttäytyy. Lapin matkailumarkkinointia pyöritetään nyt reilun 3 miljoonan euron kokonaishankerahoituksella, ja koordinaatiotyötä tehdään yhdessä 12 matkailualueen kanssa tai isompien yritysten kanssa suoraan.

Kun nykyinen hankerahoitus vuoden lopussa päättyy, puhaltavat Lapin matkailumarkkinoissa luultavimmin uudet tuulet. On käynyt selväksi, että yksi, yhteinen katto-organisaatio edelleen tarvitaan, ja aktiivisesti kehitetty web-portaali on tärkeä kanava. Sen sijaan toimivampaa tasapainoa tarvitaan pitkäjänteisen brändin rakentamisen ja määräaikaisen, kädestä suuhun etenevän hanketyön; hankerahan tuomien mahdollisuuksien ja sen aikaansaaman jäykkyyden; sekä kunta- ja elinkeinorahoituksen ja suoran julkisen tuen välille.

Salmela heitti lopuksi pallon brändiasiantuntijalle hahmottelemalla Lappi-brändin kaikkien yhteiseksi ylpeydenaiheeksi.

Enemmän kuin logo

Teemu Moilanen on väitellyt verkostomaisesta brändin rakentamisesta ja opettaa palveluliiketoimintaa Haaga-Heliassa. Hänet tunnetaan paikan brändäämisen spesialistina. Moilaselle paikan brändi näyttäytyy asiakkaan mielessä syntyvänä käsityksenä – vaikkapa sitten Lapista. Se on paikan persoonallisuuden kiteytys, markkinoijan asiakkaalle antama lupaus. Luonnollisestikaan logo, visuaalinen ilme ja iskulause eivät riitä tunnehyötyjen ilmentämiseen saati erottamaan juuri meidän paikkamme kaikista muista paikoista.

Brändi syntyy havaintojen ja kokemusten myötä. Ne voivat olla suunnitellun viestinnän, tuotteiden tai palveluprosessien ansiota, mutta merkittävimpään osaan käsityksen syntymisessä markkinoija ei kuitenkaan voi vaikuttaa. Suunnittelemattomissa brändikontakteissa pallo on tiedotusvälineillä, asiakkaalla itsellään ja muilla asiakkailla – kuluttajastakin tuleekin markkinoija.

Mitä myymme?

Brändin luonteeseen sopien Moilanen käytti kahta kielikuvaa osoittamaan brändin rakentumisen ja rakentamisen kommervenkit. Ensimmäinen on palapeli. Voidaan ajatella, että meillä jokaisella on pieni brändipussukka jokaisen tuotteen, paikkojenkin, varalle. Ja hetki hetkeltä, kokemus kokemukselta ja vuosi vuodelta poimimme pussiimme uusia paloja tai vaihdamme vanhoja. Aikanaan tästä rakentuu meidän palapelimäinen käsityksemme jostakin. Jonkun toisen kuva voi olla toisenlainen.

Vastauksena kysymykseen, onko brändin johtaminen ja rakentamalla rakentaminen edes realistista, voidaan käyttää toista kielikuvaa: hiiltä. Yhteismarkkinoinnin argumentiksi tulee löytää ”meidän hiilemme”, johon mahdollisimman laaja joukko voi omalta osaltaan puhaltaa. Katto-organisaation roolina voikin olla saada aikaa liikettä, avata keskustelua – löytää hiili ja sen puhaltajia. Se voi pitää hyppysissään brändäämisen menestystekijöitä.

Mikä on Lapin hiili, johon tulisi puhaltaa?
Montako palaa on Lappi-palapelissä – ja löytyväthän kaikki?
Millaisia riskejä voi liittyä asiakkaan liialliseen hännystelyyn?
Millainen osallistujajoukko tarvitaan Lapin brändityöryhmään?

Otahan kantaa!

. m i k a .

Minne menet Lapin matkailumarkkinointi?

2010-03-10T10:38:00.002+02:00

Maaliskuun klubi-illassa 25.3.2010 klo 17.30-19.00 pohditaan Lapin matkailumarkkinoinnin tulevaisuutta.

Keskustelun virittäjiksi saapuvat Lapin Markkinointi Oy:n projektipäällikkö Johanna Salmela ja brändin rakentamisen asiantuntija Teemu Moilanen.

Johanna Salmela vetää Lapin Markkinointi Oy:n kansainvälisiä imago- ja tuotehankkeita. Salmela on toiminut monipuolisesti elinkeinoelämän kehittämistehtävissä.

Teemu Moilanen toimii asiantuntijana mm. Jorma Ollilan johtaman Suomen maabrändivaltuuskunnan, ulkoasianministeriön ja Matkailun edistämiskeskuksen brändihankkeissa. Moilasen väitöskirja käsittelee matkailukeskuksen brändin luomisen ja ylläpitämisen menestystekijöitä ja hän on konsultoinut mm. Levin ja Tahkon kehittämistä.

Keskusteluareenan tarjoaa tuttuun tapaan Kahvila Kauppayhtiön Kabinetti, osoitteessa Valtakatu 24, Rovaniemellä.

Happy Hour alkaa jo kello 17 ja jatkuu aina klo 20 saakka. Happy Hour-alennusleimat siide-riä/olutta/viiniä/erikoiskahveja varten saa paikan päältä klubin järjestäjiltä.

Ei sisäänpääsymaksua eikä ennakkoilmoittautumista vaan tule ja tuo kaverisikin!

Maaliskuun klubilla puhuttaa Lapin matkailumarkkinointi

2010-02-17T12:21:00.003+02:00

Lapin matkailumarkkinointi otti selkeän niskalenkin Ounasvaarasta Elämysklubin teemaäänestyksessä. Kiitos kaikille äänestäjille!

Maaliskuun klubi-illassa 25.3. kysytään siis Minne menet, Lapin matkailumarkkinointi?

Ketkä ovatkaan illan alustajat? Pysy kuulolla!

Äänestä seuraavan klubi-illan teemaa!

2010-02-05T14:44:00.002+02:00

Nyt on oikea aika vaikuttaa siihen, mistä Elämysklubilla keskustellaan 25. maaliskuuta.

Vaihtoehdoiksi tarjoilemme seuraavaa:

Mikä muoto, Ounasvaara? Kuinka muotoilulla voidaan vaikuttaa Ounasvaaran sosiaalisesti, ympäristöllisesti ja taloudellisesti kestävään kehittämiseen?

vai

Minne menet, Lapin matkailumarkkinointi? Kuinka Lapin / Suomen matkailumarkkinointiin suunnatut rahat käytetään tehokkaimmin? Millaista viestiä haluamme maailmalle välittää? Onko Ruka-Kuusamo Lappia?

Tee valintasi ja vaikuta vasemman sivupalkin äänestyksen kautta!

Äänestys päättyy ma 15.2.2010.

Lähemmäksi asiakasta, lähemmäksi kulttuuria

2010-01-29T09:18:00.003+02:00

Kolmannen klubivuoden avaukseen saapui merkittävä määrä ensikertalaisia. Seuraava mahdollisuus uuden vuoden lupauksensa – ”no tänä vuonna tulen Elämysklubille” – täyttämiseen on maaliskuussa!

Tammikuun viimeisenä torstaina estradilla alustivat Matleena Pukkila Porsche Travel Clubista, ja Sanna Kortelainen Rovaniemen Matkailu ja Markkinointi Oy:stä. Ennakkoroolit, että Pukkila edustaisi kriittistä ja valveutunutta asiakasta ja Kortelainen Rovaniemen puolestapuhujaa, tuntuivat välillä kääntyilevän, kun markkinointijohtaja ravisteli matkailumarkkinointiamme ja peräänkuulutti tuotekehitystä ja asiakkaan edustaja huomautti vain muutamasta epäkohdasta. Yhteistä heille on muun muassa se, että molemmat kuuluvat Lapin matkailukenttää vääjäämättömästi valtaavaan ”Itä-Suomen mafiaan”, Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan kasvatteja kun ovat.

Sleep, Drive & Drink – mutta eri aikaan

Pukkila esitteli perusteellisesti Porsche Driving Experience’n, jonka keskeinen osa on Porschen ajotaitokoulu. Sen sijaan, että napanuora asiakkaaseen katkaistaisiin ensimmäisen auton ostamisen jälkeen tai jätettäisiin kaikki ostopäätöksen muotoutumisessa asiakkaan omien päätelmien varaan, Porschelle on ollut tietoinen ratkaisu luoda asiakkaiden keskinäistä ja asiakkaan ja tuotteen yhteenkuuluvuutta omaksumalla ajatus: Experience IS the Marketing. Kasvottoman printtimainonnan, kalliin messunäkyvyyden tai yksisuuntaisen suoramarkkinoinnin sijaan asiakkaalle tarjotaan Porsche-merkkisiä elämyksiä, joilla tavoitellaan asiakkaan lojaaliutta.

Lapissa toteutettavien Camp4:ien koko organisaatio ja organisointi tuodaan Saksasta kohteeseen, joka sattuu olemaan Rovaniemi tai Ivalo – kiitos niiden saavutettavuuden (lentokenttä) ja puitteiden (ajorata, majoitustarjonta). Tällöin tullaan osin samaan tilanteeseen kuin viime klubilla kuulimme: Lappi ja sen kohteet ovat ”vain” lokaatioita, tapahtuma-, ajamis- tai kuvauspaikkoja, joissa tarina ja käsikirjoitus, tai tässä tapauksessa matkaohjelma, ohjaa paikkaa. Ei toisin päin.

Millainen rooli paikallisella ja alueellisella markkinointiosaamisella on tällöin tarjolla? Riittääkö se, että kohtuusuuri volyymi (800–900 porschelaista, ja yksi joukkoon eksynyt Audi-mies) tuottaa meille majoitusvuorokausia, syö ja viettää iltaa täällä? Onko siinä kaikki, mitä vaikkapa Rovaniemi pystyy tarjoamaan – tässä tapauksessa? Kuka on kuljettaja: paikallinen matkailuosaaminen vai joku muu koneisto, joka masinoi täällä vailla kytköstä paikan erityisyyteen? Entä kuka istua kököttää pelkääjän paikalla? Ja missä on turvavyö?

Mitä Rovaniemi voisi oppia Porschelta?

Jos kannan tässä huolta siitä, että Rovaniemi voisi paikkana opettaa jotakin matkailijoilleen, jättää positiivisen muistijäljen paikkana, ei minä tahansa lokaationa, Rovaniemi voisi vastaavasti omaksua markkinointityöhönsä jotakin Porschelta.

Porschen Camp4 on enemmän kuin autolla ajamista. Se on yhteenkuuluvuutta, fiilistä, yhdessä kokemista. Porschen driving experience’ssa on kyse myös oppimisesta, samaan aikaan harjaantumisesta ja paremmaksi kuljettajaksi tulemisesta mutta myös voimakkaammasta kiinnittymisestä omistamaansa autoon – ja mikä tärkeintä – ympäröivään yhteisöön. Tämä omalta osaltaan tekee Porschesta enemmän kuin auton.

Olennaista tässä on tuotteen kerroksellisuus, se, että asiakkaan ostaessa itselleen Porschen tuotekokemus ei lopu siihen – niin kuin sen ei tulisi matkailussakaan loppua siihen, että käydään Rovaniemellä kerran suosituimpana sesonkina. Esimerkiksi, ajotaitokouluun kuljettaja tulee uudelleen, ja vielä kerran saavuttaakseen sen seuraavan tason. Samaan tapaan, poroajokortin (yksittäisen palvelun) sijaan Lapinkävijöille voisi rakentaa kokonaisvaltaisen Lappi-elämyksen, ja voisimmekin puhua Lappi-ajokortista. Oletko A, B, C vai jopa D, entä onko sinulla myös pikku-e? Eikö tämä voisi tarjota asiakkaille mielekkäämpiä rooleja kuin Anu Valtosen ja Minni Haanpään piikittelemä ”lomakkeen täyttäjä”? Asiakas voisi oppia ja ottaa kunnolla osaa.

Uusi vuosi, vanhat kujeet?

Millainen merkitys sosiaalisella medialla on tuotteessa, entä messuosastoilla? Sen olisi, kuten Kortelainen evästi, oltava luonteva osa kokonaistarinaa, tuettava sitä. Tai kuten Ilkka Kauppinen blogissaan toteaa, sen on oltava tiivis osa markkinointisuunnitelmaa ja markkinoinnin tavoitteita. Jos vaikkapa Facebook-ryhmän perustaminen yritykselle kulminoituu leikkimieliseen kisailuun fanien tai jäsenten määrästä, ollaan kaukana sen potentiaalista. Ollaan Facebookissa vain koska muutkin ovat siellä! Kortelainen jatkoikin, että messuosastot tulisi hyödyntää tapaamisalustoina ja uusien tuotteiden esittelyfoorumina. Pukkila kertoi, miten Facebook-ryhmä mahdollistaa driving experience’n aloittamisen aiemmin, jo ennen varsinaista Camp4:ia.

Toden totta, uudet markkinat edellyttävät uusia ajattelu- ja toimintatapoja, uusia markkinointityökaluja ja uutta sanastoa.

* Millaista tietoa tuotekehitykseen saadaan, kun asiakkaalta kysytään, millaisia odotuksia hänellä on, miten odotukset täyttyivät(kö) ja kuinka tyytyväinen hän on?
* Miten asiakkaan omaksumat yhteisöt heijastuvat asiakkaiden tuotekokemuksiin?
* Miten Rovaniemi matkakohteena voisi tulla yhä merkityksellisemmäksi osaksi matkailijoiden elämää?
* Kuulimme klubilla hienoja kertomuksia esimerkiksi 1970-luvun Tunturirallin silloisesta ”nolla-autosta”, uusiseelantilaisen Porsche-leiriläisen paluusta ja coloradolaispariskunnan Lapin matkasta – kerro oma tarinasi siitä, miten asiakas kokee Lapin.

Ehdotuksia 25.3. keskusteluteemaksi tai -alustajiksi otetaan vastaan 5.2.2010 asti, minkä jälkeen blogissa avataan uusi teemaäänestys. Vaikuta!

. m i k a .

Tammikuun klubilla puhuttaa Lapin talvimatkailu

2009-12-14T15:12:00.007+02:00

Tammikuun klubi-illassa 28.1.2010 klo 17.30-19.00 ruodimme Lapin talvimatkailua asiakkaan näkövinkkelistä.

Miksi Lappiin tullaan? Miten taloustilanne on vaikuttanut asiakkaiden kuluttajakäyttäytymiseen? Miten Suomen Lappi asemoituu talvimatkailun maailmankartalla?

Keskustelun virittäjiksi saapuvat Porsche Travel Clubin ajotapahtumien assistentti Matleena Pukkila ja Rovaniemen Matkailu ja Markkinointi Oy:n markkinointijohtaja Sanna Kortelainen.

Pukkila on ollut kahdeksan vuoden ajan mukana Porsche Travel Clubin ajotapahtumissa Rovaniemellä ja Ivalossa. Lapin Markkinoinnin hallituksen johdossa ja aiemmin Pohjois-Lapin Matkailu Oy:n toimitusjohtajana toimineella Kortelaisella on vuosien kokemus Lapin talvimatkailusta.

Keskusteluareenan tarjoaa tuttuun tapaan Kahvila Kauppayhtiön Kabinetti, osoitteessa Valtakatu 24, Rovaniemellä.

Happy Hour alkaa jo kello 17 ja jatkuu aina klo 20 saakka. Happy Hour-alennusleimat siide-riä/olutta/viiniä/erikoiskahveja varten saa paikan päältä klubin järjestäjiltä.

Ei sisäänpääsymaksua eikä ennakkoilmoittautumista vaan tule ja tuo kaverisikin!

Yhden illan juttu vai yhteiseloa?

2009-11-27T12:16:00.005+02:00

Visio, tarina ja paikallinen osaaminen

15. Elämysklubi herätteli pohtimaan elokuvan ja matkailun synergiaa. Helsinki-filmin linjatuottaja Heidi Laitinen kuvasi konkreettisesti, miten tuotantoryhmä toimii ja miten tuotanto matkailee. Hän on mukana Napapiirin Sankarit -elokuvassa, jota kuvataan paraikaa 28 päivän ajan Lapissa, Ylläksellä ja Rovaniemellä. Elokuva kertoo elämäntapatyötön Jannesta, joka lähtee eräänä iltana avovaimonsa patistamana hankkimaan digiboksia. Tarina tapahtuu yhden yön aikana, ja eräs keskeinen tapahtumapaikka on laskettelukeskus. Kun elokuvatuotanto matkaa vaikkapa Lappiin, on se paikallisesti aina iso juttu. Onkin kiinnostavaa, että Kolarin seudulla kuvataan yli kolme viikkoa kymmenillä eri kuvauspaikoilla, mutta itse noin puolitoistatuntisessa elokuvassa tuo aika typistyy yksittäisiksi kohtausminuuteiksi ja kerronnallisesti noin 12 tunniksi.

Elokuvan tekijöiden näkökulmasta ohjenuorana toimivat käsikirjoitus ja tekijätiimin visio, ja sitten etsitään tarinaan istuvia ja sitä tukevia kuvauspaikkoja. Tuottajalle olennaista kiehtovan paikan löytymisen rinnalla ovat mm. tehokkuus, nopeus, saavutettavuus, kontaktit ja kokonaispaletin koossa pitäminen. Yllättäviä muutoksia kuten säävaihteluita tulee varmasti eteen. Lapin Safareiden markkinointijohtaja Rauno Posio on erittäin kiinnostunut, kuten moni muukin Lapissa toimiva matkailuyritys, yhteistyöstä elokuvatuotantojen kanssa. Paitsi tuotantotiimin majoitusvuorokausien ja käyttämien palveluiden arvoa esimerkiksi kovimpien sesonkien ulkopuolella Posio korosti myös sitä, kun matkailijat vaeltavat maailmankuuluille kuvauspaikoille. Elokuvasta ja sen tarinasta riippuen se voi tukea lisäksi matkakohteen markkinointityötä mielikuvia vahvistaen.

Ohjelmapalvelutalojen näkökulmasta he voivat työntekijöidensä kiistattomalla paikkatuntemuksella ja luonto-osaamisella auttaa tuotantoyhtiöitä voittamaan aikaa ja tekemään asioita kerralla kohdalleen. Samoin Lapin elokuvakomissio voi auttaa tuotantoyhtiöitä elämään kuvaustilanteita etukäteen, jolloin voidaan välttää niin sanottuja turhia reissuja. Kun ohjelmapalvelutalot ovat tottuneet usein vaativammillekin asiakkaille järjestämään puitteita elämyskokemuksiin, lienee heillä osaamista myös varmistamaan, että tuotantotiimillä on hyvä asua ja työskennellä kohteessa.

Älkää kysykö, mitä elokuva voi tehdä teidän hyväksenne, vaan…

Etsittäessä synergiaetuja on tärkeätä tiedostaa, että elokuvamatkailussa ei ole kyse vain siitä, miten matkakohde voisi hyötyä siitä, että elokuva kuvataan juuri siellä. Voisiko matkakohde vastaavasti tukea elokuvan tekoa, sen jälkituotantoa ja sen myynti- ja markkinointityötä? Olisiko Lapin matkailutoimijoiden mahdollista olla ”hereillä” jo kuvausvaiheessa ja miettiä esimerkiksi kiehtovia matkailutuotteita elokuvan tarinasta ja henkilöhahmoista? Voisiko näitä liittää mukaan myös esimerkiksi DVD-elokuvan bonusraitoihin? Voisiko elokuvan katsojaa (ja potentiaalista matkailijaa) auttaa jatkamaan leffakokemustaan matkakohteessa? Jetta Huttunen pohtikin elokuvamatkailun moninaisia yhteistyömuotoja käsikirjoittamisesta aina jälkimyyntiin ja matkailun edistämiseen.

Samaan tapaan kuin taidemuseokokemustaan voi jatkaa ostamalla taiteilijasta tai koko näyttelystä kertovan kirjan tai Jack Bauer voi jatkaa vuorokauttaan olohuoneissamme konsolipelissä, elokuvan ja matkailun yhteistyötä voisi viedä myös tähän suuntaan. Tällöin on tärkeätä varmistaa, että tuotantotiimillä ja ”matkailutiimillä” on samansuuntaisia visioita siitä, mikä on rehellistä matkakohteelle mutta myös elokuvan tarinalle, ja ihmisten mielikuville. Esimerkiksi paikan historialle uskollinen elokuva voisi olla hyvä, mutta kuvitteellinen tarina voi myydä paremmin, kuten Johan Edelheim muistutti.

* Minkä (tyyppisen) elokuvan sinä haluaisit kuvattavan Lapissa?
* Millaisia uusia yhteistyömuotoja elokuvan ja matkailun välille voitaisiin kehittää?
* Millaisia käytännön investointeja Lappiin tulisi saada elokuvamatkailun edistämiseksi?
* Ovatko ohjelmapalvelutalo tai elokuvakomissio ”vain” välikäsiä vai onko niistä myös rakenteellista ja sisällöllistä arvoa elokuvatuotannolle?
* Onko Lapilla muita mahdollisuuksia tukea elokuvatuotantoja kuin ”vain” tarjoamalla uusia ennenkuvaamattomia paikkoja?
* Millaisia haasteita tekijänoikeudet voivat aiheuttaa elokuvan ja matkailun yhteispelille?

. m i k a .

Tervetuloa marraskuun Elämysklubille!

2009-11-09T13:38:00.004+02:00

Marraskuun Elämysklubin aiheena on elokuvamatkailu. Keskustelua käydään mm. seuraavista aiheista:

Millaista yhteistyötä tuotantoyhtiö ja matkailun ohjelmapalveluyritys voivat tehdä?
Mitä osaamista ja resursseja kumpikin osapuoli tarvitsee? Mitä osapuolet voivat oppia yhteistyön aikana toisiltaan?
Miltä elokuvamatkailun tulevaisuus näyttää tuotantoyhtiön ja matkailun ohjelmapalveluyrityksen näkökulmasta?

Alustajina teemaan toimivat linjatuottaja Heidi Laitinen Helsinki-filmistä ja markkinointijohtaja Rauno Posio Lapin Safareilta.

Tervetuloa Kauppayhtiöön 26.11. klo 17.30!

Vuoden viimeisen Elämysklubin aiheeksi elokuvamatkailu

2009-10-19T15:11:00.002+03:00

Tiukka teemaäänestys vuoden viimeisen Elämysklubin teemasta päättyi elokuvamatkailu-teeman voittaessa elämyksellisen kauppapaikan -teeman äänin 23-19.

Marraskuun viimeisenä torstaina 26.11. olet siis tervetullut vaihtamaan ajatuksiasi elokuvamatkailusta ja siihen liittyvistä mahdollisuuksista.

Klubin teemasta sekä puhujista lisää viikolla 46.

Marraskuun Elämysklubin teemaäänestys avattu

2009-10-12T12:01:00.003+03:00

Nyt on oikea aika vaikuttaa vuoden viimeisen Elämysklubin teemaan. Haluaisitko keskustella elämyksellisestä kauppapaikasta vai kiinnostaako elokuvamatkailun teema sinua enemmän?

Tee valintasi ja vaikuta blogin vasemmassa reunassa sijaitsevan äänestyksen kautta!

Äänestys päättyy ma 19.10 klo 10. Marraskuun Elämysklubille olet tervetullut to 26.11. klo 17.30.

Tarina voimaannuttaa asiakkaan ja asiakaspalvelijan

2009-09-28T09:22:00.002+03:00

Korvatunturi on korvien välissä. Näin luonnehtii tarinoiden merkitystä osana asiakkaan kokemusta yrittäjä Matti Korva, jonka Napapiirillä sijaitsevassa Santamuksessa tarinat ovat elämysten ydin.

Korvan lisäksi syksyn ensimmäisellä Elämysklubilla ajatuksiaan tarinoiden tuotteistamisesta ja niiden rakentamisesta osaksi asiakkaanpalvelukokemusta kertoi Kuopion Muotoiluakatemian yliopettaja Satu Miettinen.

Parasta aikaa on parasta aikaa

Molemmat alustajat olivat yhtä mieltä siitä, että yrityksen tarina, joka on onnistuneesti – ei päälle liimatusti – käsikirjoitettu osaksi palvelukokemusta, voimaannuttaa niin asiakkaat kuin henkilökunnan.

Infoähkyn keskellä tarinat auttavat viemään asiakkaan tunnelmallisemmille vesille. Brändin rakentamisen näkökulmasta tarina kannattaa kirjoittaa osaksi palveluprosessia, jolloin brändilupaus tuodaan asiakkaalle toiminnan kautta. Näin tarina toimii yhdenlaisena selviytymistyökaluna työntekijälle asiakaspalvelutilanteessa.

Santamuksessa, niin kuin matkailuyrityksissä yleensäkin, unohtumattomat palvelukokemukset syntyvät asiakkaan ja asiakaspalvelijan yhteistyöllä. Hetken eläminen yhdessä voimaannuttaa niin asiakkaat kuin yrittäjän: parasta aikaa on parasta aikaa.

Palvelusta elämykseksi

Se mikä yhdelle on hyvää palvelua, on toiselle huonoa, sillä henkilökohtaiset arvot ja odotuksemme, vaikuttavat kokemukseen. Palvelumuotoilun avulla asiakkaan kokemusta, kaikkea sitä mitä hän aistii ja kokee, voidaan kuitenkin muokata tavoiteltuun suuntaan.

Mitä eroa on sitten palvelulla ja elämyksellä? Auttavatko palvelumuotoilun menetelmät luomaan elämyksiä?

Palvelumuotoilun menetelmät auttavat suunnittelemaan palvelukokonaisuuden käyttäjälähtöisesti, käyttäjäkokemus huomioiden. Kokonaisvaltaisen kaikkia aisteja hyödyntävän käyttäjäkokemuksen muotoilu antaa aineksia elämysten syntymiselle.

Molemmat alustajat olivat yhtä mieltä siitä (eikä yleisöstäkään soraääniä kuulunut), että palvelu muuttuu elämykseksi kun palvelu koskettaa. Asiakkaalle jää muistoja palvelukokemuksesta kaikkien aistien kautta tai hän oppii jotain uutta palvelukokemuksen aikana.

Tarina toimii elämyksen punaisena lankana, joka antaa kokemukselle syvemmän merkityksen, sekä liimana, joka sitoo kokemuksen osat yhteen.

Voimaannuttava virta

Matti Korvaa siteeraten, Rovaniemen lähtökohdat tarinoiden hyödyntämisen kaupungin matkailun kehittämisessä eivät ole hyvät. Ne ovat tosi hyvät.

Korvan kehittämä tarina Kemijoesta voimaannuttavana virtana ja Jätkänkynttilän sillan käyttämisestä asiakaskokemuksen näyttämönä ovat mielenkiintoisia avauksia, jossa yrittäjää ei voi syyttää kotiinpäin vedosta: kaupunkiamme ympäröivä upea, erämainenkin luonto on meidän kaikkien yhteinen ja sitä kannattaa vaalia.

Tarinat ovatkin luova mutta samalla luonteva tapa viestiä kestävän kehityksen arvoja, jotka tulevaisuuden matkailussa korostuvat entisestään.

Yleisöstä heräsikin kysymys: miksi uudistuksen alla oleva Rovaniemen kaupunkistrategia on kaukana näistä ideoista?

Tuija Kauppinen

Tarinat tuunaukseen

2009-09-01T15:21:00.004+03:00

Syyskuun Elämysklubilla virittäydytään seuraavalla viikolla käynnistyvän Rovaniemi Design Weekin tunnelmiin otsikolla Tuunataan tarinoita.

Rovaniemi Design Weekin aikana järjestetään 24 tunnin designkisa, jossa muotoiluammattilaiset ja Napapiirin alueelta mukaan kutsutut neljä yritystä ratkaisevat tiimeinä konkreettisen muotoiluhaasteen.

Kuinka tarina tuotteistetaan?
Miten yrityksen tarina saadaan muotoilun avulla asiakkaita koukuttavaksi kilpailuvaltiksi?
Mitä muotoilulla oikeastaan tarkoitetaan ja miten matkailuyritys voi sitä hyödyntää omassa toiminnassaan?

Keskustelun virittäjiksi saapuvat Kuopion muotoiluakatemian yliopettaja Satu Miettinen ja elämysyrittäjä Matti Korva Santamus Oy:sta.

Miettinen on muotoilun ammattilainen, joka on sekä väitöskirjassaan että useissa yrityslähtöisissä hankkeissa tarkastellut muotoilua matkailun viitekehyksessä. Korva on pitkän linjan elämysinnovaattori, jonka yritystoiminnassa tarina ikimuistoisten elämysten ydin.

Klubilla on mukana myös Rovaniemi Design Weekin suunnittelusta ja toteutuksesta vastaava Päivi Tahkokallio, Tahkokallio Design+.

Keskusteluareenan klo 17.30-19.00 tarjoaa tuttuun tapaan Kahvila Kauppayhtiön Kabinetti, osoitteessa Valtakatu 24, Rovaniemellä.

Happy Hour alkaa jo kello 17 ja jatkuu aina klo 20 saakka. Happy Hour-alennusleimat siideriä/olutta/viiniä/erikoiskahveja varten saa paikan päältä klubin järjestäjiltä.

Ei sisäänpääsymaksua eikä ennakkoilmoittautumista vaan tule ja tuo kaverisikin!

Tarina matkailun työkaluna

2009-08-17T08:07:00.002+03:00

Syksyn ensimmäisellä Elämysklubilla 24.9.2009 keskustellaan tarinasta matkailuyrityksen työkaluna. Tarina voitti teemaäänestyksessä toisena vaihtoehtona olleen muotoilun äänin 22-17.

Puhujista ja teeman tarkennuksesta lisätietoa viikolla 36.

Äänestä syyskuun Elämysklubin teemaa!

2009-08-04T13:05:00.002+03:00

Syyskuun Elämysklubilla keskustellaan muotoilusta tai tarinankerronnasta matkailuyrityksen työkaluna - sinä päätät kummasta haluat vaihtaa mielipiteitä mielenkiintoisten alustajien aiheeseen johdattelemana.

Äänestämään pääset blogin vasemmassa palkissa olevasta kyselystä. Äänestysaika päättyy perjantaina 14.8. klo 15.00

Syksyn Elämysklubit

2009-08-04T12:47:00.005+03:00

Kesälomat on pidetty ja on aika jälleen orientoitua kohti syyskauden Elämysklubeja.

Elämysklubilla keskustellaan ja vaihdetaan mielipiteitä vapaamuotoisesti kulloinkin käsiteltävänä olevasta, matkailua sivuavasta teemasta. Jokaisella kerralla keskusteluun virittäydytään kahden alustajan avustuksella.

Vaikuta keskustelun teemaan, esitä puhujatoiveita!

Jokaista Elämysklubia varten järjestetään äänestys kahden teeman kesken. Eniten ääniä saanut teema puhuttaa seuraavalla klubilla. Äänestämisen lisäksi myös uudet teemaehdotukset tai puhujatoiveet ovat tervetulleita! Kerro, mistä sinä haluat keskustella.

LEO ja Lapin yliopisto toivottavat sekä uudet että vanhat elämysklubilaiset tervetulleiksi syksyn Elämysklubeille!

Oikeaa tatsia sielujen tavoitteluun moniaistisuudella

2009-06-01T11:23:00.001+03:00

Kevään päättävällä Elämysklubilla esiteltiin erästä digitaalisen markkinoinnin palvelu- ja ansaintaratkaisua moniaistiselle elämysmarkkinoinnille, Ajatus Oy:n kehittämää Matkakumppania. Matkakumppanin seurassa toimitusjohtaja Taina Torvela peräänkuulutti kokonaisvaltaista markkinointia sielujen tavoittamiseksi. Aistien huomioiminen lisää huomioarvoa, erilaistumiskykyä, muistijälkeä, asiakasuskollisuutta sekä palvelun suosittelemista kavereille. Tainan mukaan moniaistinen matkailumarkkinointi on nykyajan vaatimus!

Tainan alustusta täydensi hyvin Jaakko Leikon alustus siitä, miten aistien käyttö onnistuu konkreettisesti ja teknisinä ratkaisuina matkailumarkkinoinnissa. Jaakko työskentelee moniaistisen tilasuunnittelun parissa Tekesin rahoittamassa Mmm. Moniaistisuus matkailun markkinointiviestinnässä -hankkeessa Laurean ammattikorkeakoulussa. Jouluna 2009 on tavoitteena avata Helsinki-Vantaan lentokentälle Suomen imagomarkkinointia tukeva moniaistinen markkinointitila.

Mille safari tuoksuu – entä Suomi?

Tainan mukaan jokaisen yrityksen design managementiin on kuuluttava tietoinen aististimulointi. Jouko Kaunisvaara totesi tähän, että sitähän tehdään jo, vaikkakin tiedostamatta ja negatiiviseen suuntaan: safari tuoksuu oppaan myötä nuotiosavulle, moottorikelkkojen pakokaasulle sekä vanhalle viinalle. Sen lisäksi, että tuoksut ovat kulttuurisidonnaisia, voidaan myös eri maille löytää eri tuoksut, kuten Tuija Kauppinen toi esille. Mille Suomi tuoksuu?

Minni Haanpää ehdotti rohkeasti haastamaan visuaalisen ylivallan: priorisoimalla toisia aisteja voidaan mahdollisesti löytää jotain uutta. Esimerkiksi pimeässä näköaistilla ei ole enää ensisijaista merkitystä, minkä takia tässä uudessa tilanteessa voisi aistiksi nostaa sosiaalisuuden, kuten Mika Kylänen toi esille.

Osaamista tarvitaan

Teknologian avulla voidaan päästä lähemmäksi asiakasta, mutta jos liian lähellä toimitaan liian huonosti, voi sillä olla kohtalokkaat seuraukset. Mutta asialla on toinenkin puolensa. Pitääkö myös asiakkaita kouluttaa uudenlaisen markkinointitavan käyttöön, Satu Luiro kysyi. Yhteyksiä moniaistisen matkailumarkkinoinnin kohdalla löytyi Elämysklubillakin aiemmin alustaneen Margit Sjöroosin Stress Free Area -konseptiin.

Jaakon lukuvinkki:
Isacsson, Annica & Leena Alakoski (2009) Using multiple senses in tourism marketing. Congress paper. 4th International Scientific Conference “Planning for the Future – Learning from the Past: Contemporary Developments in Tourism, Travel & Hospitality”. Pap189 – Rhodes, Greece 3-5 April 2009.

. s a n n a & m i k a .

Toukokuun Elämysklubilla puhutaan moniaistisesta matkailumarkkinoinnista

2009-05-12T12:10:00.003+03:00

Tervetuloa LEOn ja Lapin yliopiston järjestämälle Elämysklubille 28.5. klo 17!

Matkailuaiheista kansalaiskeskustelua nostattava klubi kokoontuu keväällä 2009 joka kuukauden viimeisenä torstaina Kahvila Kauppayhtiössä, osoitteessa Valtakatu 24.

Toukokuun klubilla keskustelemme aiheesta moniaistinen matkailumarkkinointi

Alustajiksi klubille saapuvat toimitusjohtaja Taina Torvela Mainostoimisto Ajatus Oy:sta ja lehtori Jaakko Leikko Mmm. Moniaistisuus matkailun markkinointiviestinnässä -hankkeesta, Laurean ammattikorkeakoulusta.

Klubin ohjelma
Happy Hour klo 17.00 – 17.30
Kabinetti klo 17.30 – 19.00
After Ski klo 19.00 – 20.00

Moniaistisuus matkailumarkkinoinnissa toukokuun Elämysklubin teemana

2009-04-09T14:15:00.003+03:00

Toukokuun Elämysklubilla keskustellaan moniaistisesta matkailumarkkinoinnista.

Mitä vaihtoehtoja matkailumarkkinoinnin toteuttamiseksi on ja miten eri aistien hyödyntäminen tehostaa markkinointia?

Toukokuun Elämysklubi kokoontuu 28.5 klo 17 alkaen.

Muistathan, että huhtikuussa ei poikkeuksellisesti järjestetä Elämysklubia.

Tekohengityksestä elvytykseen

2009-03-30T19:51:00.003+03:00

Elämysklubi kokosi yhteen paljon uusia klubilaisia torstaina 26.3., kun liikuttiin hyvinvoinnin peruslähteillä. Kaksi pitkän linjan hyvinvointiosaajaa, konseptisuunnittelija Margit Sjöroos ja yrittäjä Marjukka Laine vastasivat huutoon tarjoten varsin tyhjentävät puheenvuorot siitä, mitä hyvinvointi oikeastaan on.

Kokonaisvaltainen hyvinvointi

Laine korosti alustuksessaan tilalähtöisyyttä suunnittelussa, aktiivista palautumista ja kokonaisvaltaista kehollista kokemusta. Nämä periaatteet ovat tärkeässä asemassa myös hänen suolastudiossaan, jonka ydinelementteinä ovat vesi, valo, ilma, liikunta ja suola. Näiden synteesillä ja ammattitaitoisella ohjauksella tavoitellaan harmoniaa ja sopusointua – aikia.

Kokonaisvaltaisuus, tasapainoisuus ja tilallisuus olivat vahvasti myös Sjöroosin periaatteina. Hän on ollut alalla 13 vuotta ja tullut erityisen tunnetuksi Stress Free Area® -konseptistaan. Sitä ohjenuorana käyttäen voidaan yhdistää neurofysiologista, kulttuurista ja ekologista osaamista. Monialaisuudella, monitieteisyydellä ja monenkeskisyydellä voidaan vaikkapa matkailun tilasuunnittelussa luoda monoaistisuuden sijaan moniaistisia kokemuksia.

Muutoksen huomaa

Yhä yksilökeskeisemmässä maailmassa yhteisöllinen kokeminen korostuu, mutta on hyvinkin paikallaan kysyä – Sjöroosin tapaan – ”Onko meillä ylipäätään mahdollista voida hyvin?” Yleisökeskustelussa mietittiin muun muassa kritisoidun hyvinvointikäsitteen korvaamista, johon alustajat vastaisivat kuitenkin luomalla standardeja, joilla voidaan erottua ”horror-hyvinvoinnista”. Lisäksi hyvinvointilähtöisessä suunnittelussa pidettiin tärkeänä kulttuurierojen huomioimista. Keskustelu kietoutui lopussa paikallisuuden arvostukseen, joka mahdollistaa siirtymisen tekohengitysmäisestä temppu-wellnessistä vaikuttaviin elvytyspalveluihin.

Millaiset hyvinvointikäsitykset ohjaavat matkailusuunnittelua Lapissa?
Mikä on ollut ikimuistoisin hyvinvointikokemuksesi?
Onko matkalla tärkeämpää ”voittaa kotiolot” vai ”olla kuin kotona”?

Muistattehan, että huhtikuussa Elämysklubia ei järjestetä, vaan seuraava klubi-ilta on vuorossa tuttuun tapaan kuukauden viimeisenä torstaina 28. toukokuuta 2009!

. m i k a .

Hyvinvointi – hörhöilyä vai matkailuvaltti? 26.3.

2009-03-16T11:01:00.004+02:00

Tervetuloa Maaliskuun Elämysklubille torstaina 26.3. klo 17.30-19.00 keskustelemaan hyvinvoinnista.

Mitä se oikeastaan on? Kuinka sitä voidaan hyödyntää matkailussa? Onko wellness-matkailulla tulevaisuutta?

Keskustelun virittäjiksi saapuvat stressittömän suunnittelun Stress Free Area® -konseptin lanseerannut konseptisuunnittelija Margit Sjöroos Conbalance Oy:stä ja rovaniemeläinen yrittäjä Marjukka Laine Aiki Suolastudiosta.

Sjöroos kertoo näkemyksistään, kuinka stressitöntä suunnittelua voisi soveltaa matkailussa. Myös Laineella on omaperäisiä ideoita matkailuun massatuotteiden vastapainoksi.

Areenan tälle matkailuaiheiselle kansalaiskeskustelulle tarjoaa tuttuun tapaan Kahvila Kauppayhtiön Kabinetti, osoitteessa Valtakatu 24, Rovaniemellä.

Happy Hour alkaa jo kello 17 ja jatkuu aina klo 20 saakka. Happy Hour-alennusleimat siideriä/olutta/viiniä/erikoiskahveja varten saa paikan päältä klubin järjestäjiltä.

Ei sisäänpääsymaksua eikä ennakkoilmoittautumista vaan tule ja tuo kaverisikin!

Wellness-matkailu maaliskuun Elämysklubin teemaksi

2009-03-05T09:49:00.002+02:00

Maaliskuun Elämysklubin teemaäänestys keräsi kaikkiaan 44 ääntä, kiitos kaikille äänestäneille!

Äänestyksessä olleista teemoista wellness-matkailu sai 29 ääntä ja maaseutumatkailu 15 ääntä. Maaliskuun 26. päivä Kauppayhtiön kabinetissa keskustellaan siten hyvinvointimatkailusta. Olethan sinäkin paikalla!

Muistathan myös, että huhtikuussa ei Elämysklubia järjestetä. Toukokuussa tapaamme taas tutulla paikalla, kuukauden viimeisenä torstaina 28.5. Mistä teemasta silloin haluat keskustella? Kerro ehdotuksesi meille.

Maaliskuun Elämysklubin puhujat julkistetaan viikolla 11.

Kvartaalitaloudesta hömppään

2009-02-28T12:21:00.002+02:00

Yksiselitteistä vastausta ei ehkä saatu helmikuisen klubi-illan polttavaan kysymykseen ”Kuka on tulevaisuuden asiakas Lapin matkailusektorilla?”, mutta sitäkin hersyvämpiä jatkokeskustelun aiheita, asiantuntevia pohdintoja ja innostavia heittoja. Tätä tarjosivat asiansa osaavat alustajat, matkailujohtamisen ammattilainen Soile Matero ja kulutustutkija Vesa Markuksela, sekä vilkas yleisökeskustelu.

Tulevaisuus on jo nyt – asiakkaan ymmärtämisen haasteetkin tätä päivää

Matero peräänkuulutti pehmeämpää maailmaa tavaranmetsästyshysterian ja lyhytnäköisen, vuosineljänneksiin perustuvan tuloksenteon tilalle. Tämä tarkoittaa myös herkkyyttä asiakkaan käyttäytymismuutosten tunnistamiseen ja ennakointiin. Asiakkaasta piirrettiin toisaalta kuvaa autonomisena, vaativana ja yksilöllisenä globaalina markkinatoimijana. Toisaalta hän on ajassa, tilassa ja paikassa elävä yhteisöllisyyden etsijä, joka rakentaa kokemuksiaan itse. Yhtä kaikki, asiakkaan käyttäytyminen on sirpaleista ja siten vaikeata ennakoida.

Markuksela säesti kollegaansa pohtimalla kriittisesti perinteistä managerialistista markkinointi- ja asiakaskäsitystä sekä yhtä sen perustyökalua, segmentointia. Eri aloilla, kuten myös matkailusektorilla, asiakas ymmärretään liian usein yksioikoisen yksilökeskeisenä sosio-kulttuurisesti riippumattomana ja historiattomana rationaalisena päätöksentekijänä. Yrityksissä ajatellaan, että asiakas on staattinen tarvekimppu, ja hänen pääkoppaansa kurkistamalla voidaan saada tietoa näiden tarpeiden tyydyttämisestä. Mutta tietääkö asiakas useinkaan, mitä hän haluaa? Markuksela korostikin asiakkaan lähellä olemisen lisäksi sitä, että ollaan riittävän lähellä kulutus- ja markkinakulttuureita.

Huomisen tietoa nuuskimalla markkinoita

Molemmat alustajat korostivat esimerkiksi matkailutyöntekijän näkemystä asiakastiedon tuottamisessa. Samoin olisi tärkeätä nojata moninaisiin tietolähteisiin, muun muassa kyselyiden rinnalla toteutettavaan etnografiaan. Vallitsevien megatrendien ja helpommin tunnistettavien trendien lisäksi olisi arvokasta omata herkkä nenä markkinoiden nuuskintaan. Näin voidaan bongata ja uumoilla heikkoja signaaleita – tämän päivän marginaalista hömppää, josta kuitenkin voi muodostua juuri se seuraava iso juttu. Se, joka tunnistaa heikon signaalin tai vaikkapa trendinkin riittävän ajoissa, voi alkaa jopa jalostaa trendiä omaa yritystoimintaansa silmällä pitäen.

Suvi Tanner tivasi alustajilta konkreettista esimerkkiä siitä, miten vanhan koulukiinteistön erämaahotelliksi muuttava voisi ottaa näistä vinkeistä vaarin...mitä jos nenä ei yksinkertaisesti haista mitään?! Matero kehotti hyödyntämään monipuolisesti asiantuntijapalveluita liiketoiminnan suunnittelussa ja uskomaan omaan kilpailuetuunsa. Markuksela evästi pohtimaan, kenelle erämaahotelli voisi olla suunnattu – ei kannata jäädä ns. yhden koon sukkahousuksi: kaikille se kyllä mahtuu, mutta epämukavasti istuu. Lisäksi sosiaalista mediaa seuraamalla voisi saada vinkkejä siitä, mitä muuta erämaahotellia arvostavat asiakkaat voisivat haluta.

Ilkka Kauppinen palasi vielä esitettyyn segmentointikritiikkiin. Eikö ole kuitenkin hyvä, että päästäisiin yli ”meidän asiakkaita ovat kaikki” -ajattelusta? Markuksela tarkensi, että segmentoinnissa jäädään liian herkästi puolitiehen, pelkkään ryhmittelyyn, joka tarjoaa turhan lineaarisen, yhdenmukaisen ja staattisen kuvan yllättävänkin erilaisesta asiakasryhmästä. Sitä voisi höystää jollain toisella menetelmällä. Jetta Huttunen ja J-C García-Rosell kommentoivat Lapin kilpailutekijöitä nyt ja tulevaisuudessa, ja Hannele Rautamäki mietti, mikä olisi 2000-luvun kulkuväline siinä missä moottorikelkka se edellinen (ja voimakkaasti myös nykyinen) liikkumisinnovaatio. Vastaukseksi tuli kuin yhdestä suusta: potkukelkka.

* Onko Lapilla rohkeutta kehittää itsensä näköistä matkailua?
* Millaisia haasteita se, että matkailijat ovat tulevaisuudessa iäkkäämpiä, tuo matkailusektorille?
* Ovatko matkailutrendit vain länsimaisia julistuksia – mitä jos/kun asiakkaat tulevat enenevässä määrin Etelä-Amerikasta ja Aasiasta?

Mitä mieltä sinä olet?

Kiitos mukana olleille!

. m i k a .

Helmikuun klubilla kysytään kuka on tulevaisuuden asiakas Lapin matkailusektorilla

2009-02-17T15:14:00.006+02:00

Tervetuloa LEOn ja Lapin yliopiston järjestämälle Elämysklubille 26.2. klo 17!

Matkailuaiheista kansalaiskeskustelua nostattava klubi kokoontuu keväällä 2009 joka kuukauden viimeisenä torstaina Kahvila Kauppayhtiössä, osoitteessa Valtakatu 24.

Helmikuun klubilla keskustelemme aiheesta

Kuka on tulevaisuuden asiakas Lapin matkailusektorilla?

Alustajina matkailun asiantuntija Soile Matero ja Lapin yliopiston markkinoinnin assistentti Vesa Markuksela.

Klubin ohjelma
Happy Hour klo 17.00-17.30
Kabinetti klo 17.30-19.00
After Ski klo 19.00-20.00

Happy Hour -leimat siideriä/olutta/viiniä/kahvia varten paikan päältä klubi-isänniltä.

TERVETULOA ELÄMYSKLUBILLE!

Helmikuun Elämysklubilla keskustellaan tulevaisuuden asiakkaasta

2009-02-02T09:15:00.003+02:00

Helmikuun Elämysklubilla keskustellaan tulevaisuuden asiakkaasta. Millainen on tulevaisuuden asiakas matkailusektorilla? Mitä matkailuyritysten tulisi tietää asiakkaastaan etukäteen? Miten asiakastietoa voi kerätä?

Kuukauden äänestyksessä toiseksi tullut teema "Elokuvamatkailu" on tulossa uudelleen äänestykseen myöhemmin kevään aikana.

Helmikuun Elämysklubin alustajat julkistetaan viikolla 7.

Asiakaslähtöisyys vs. paikallisuus?

2009-01-23T11:03:00.007+02:00

Vuoden ensimmäisellä Elämysklubilla tarjottiin makeaa mahan täydeltä, kun asiantuntevat alustajat, Lapin Keittiömestareita edustanut Riitta Jarva ja ravitsemustieteilijä Merja Koikkalainen Rovaniemen AMK:sta, kertoivat ajatuksiaan ruoasta matkailuelämyksenä.

Ruoan valmistuksessa ja sen opettamisessa pitkän uran luonut Jarva kuvasi ravintola-alan tuotannollisia realiteetteja, kuten hintahaarukkaa, logistisia ratkaisuja ja asiakkaan ruokailutottumusten huomioimista. Oli kiva kuulla hänen korostavan positiivista hulluutta jatkuvan ideoinnin voimavarana ja sitä, että elämyksellisen ruokailutilanteen toteuttaminen mietitään loppuun asti.

Koikkalainen, joka on tehnyt yliopistotutkinnon kliinisestä ravitsemustieteestä, puhui yksilön fysiologisista ja syömisen sosiaalisista reunaehdoista. Ruoka on kokonaisvaltainen asia, jossa varsinainen suuhun laittamisteko on vain pieni osa kokonaisuutta. Pelkkää vatsantäytettä se ei luonnollisestikaan näin ole.

Ruoka on muutakin kuin makuelämys

Molemmat keskustelun avaajat herättelivät kuulijoita oivaltamaan ruokaelämyksen moninaisuuden. Olennaista on mm. se, millaisessa ympäristössä ruoka syödään, millaisista raaka-aineista se valmistetaan ja – kuten Sirkku Seppäsen omakohtaisessakin kokemuksessa – kuinka se tarjoillaan. Näin syömisestä on harhaanjohtavaa puhua vain makuelämyksenä.

Pertti Itkosen perättyä tutkimustietoa ruoasta Suomen matkailun vetovoimatekijänä keskustelu kääntyikin ruokaan osana matkailubisnestä. Tuotteistamisessa polttava kysymys on, miten syömisestä, jota ihminen ei millään osaa unohtaa, voidaan tehdä ikimuistoinen elämys? Sari Hännisen, Pihla Väänäsen ja Liisa Eirolan esimerkit ohjelmapalvelu- ja ravintola-alan arjesta panivat miettimään, millaista tarinaa Lapista matkailutuotteilla kerrotaan ja miksi. Eihän Italiassakaan matkaileva vaadi sellaista, mikä ei kuulu sikäläiseen, usein vieläpä voimakkaita aluerajoja kunnioittavaan keittiöön – tai tuskin ainakaan saa pyytämäänsä, korkeintaan toteamuksen: Mamma mia, tu sei matto!

Kansainvälisen matkanjärjestäjän valta

Kenen ehdoilla ruokaa tarjotaan Lapin matkailutuotteissa? Ainakaan joulusesonkina Lappiin saapuvat brittimatkailijat eivät – kansainvälisen matkanjärjestäjän tarjouspyynnöissään sanelemien raamien mukaan – halua syödä lappilaisia herkkuja. Hittituote matkailukeskuksesta ja yrityksestä toiseen on hampurilainen ja ranskalaiset. Siinä mielessä kyse ei ole niinkään siitä, millä asiakkaat täyttävät vatsansa, vaan millä heidän annetaan tehdä se, ja miten. Kristian Sievers mietti, ettei yksilömatkailijan tilanne ole välttämättä sen parempi, kun paikallisuutta korostavia ruokapaikkavaihtoehtoja ei ole paljon edes läänin pääkaupungissa.

Moni mietti, arvostammeko me itsekään riittävästi suomalaista ja lappilaista ruokaa. Pitkän linjan keittiöammattilainen Terttu Tervaniemi katkoi siipiä tällaisilta ajatuksilta toteamalla, että monen oman arvonsa tuntevan, lappilaisen ravintolan pöydät notkuvat kyllä lähiruokaa, sekä paikallisia erikoisuuksia että legendaruokia, mutta mitä jos ulkomainen asiakas ei sitä haluakaan.

Voisiko ratkaisuksi lappilaiselle ruokakulttuuriliikkeelle osana matkailun kehittämistä esittää tuotteistamista? Uskon, että tilanne voisi muuttua, jos ruoka ei aina keskeyttäisi ohjelmilla täytetyn päivän aktiviteetteja ja niihin ladattua tarinan kerrontaa vaan rytmittäisi kokonaisvaltaista kohdekokemusta osana sitä. Tällöin ruokailemiskokemus voitaisiin rakentaa samankaltaisilla merkityssisällöillä kuin monet ohjelmapalvelut, kuten Soile Veijola esitti.

* Millaiset mahdollisuudet Lapilla on vahvistaa asemaansa ruokamatkakohteena?

* Onko utopistista ajatella, että matkanjärjestäjille lähetettävissä pakettitarjouksissa lappilainen ruoka näkyisi voimakkaammin tulevaisuudessa?

* Millaisia ratkaisuja voitaisiin löytää ongelmaan, että ruoan jakeluportaiden lukuisat välikädet nostavat gourmet-annoksen hintaa loppuasiakkaalle, matkailijalle?

Mitä mieltä sinä olet?

Kiitos mukana olleille!

. m i k a .

Tammikuun Elämysklubi: "Ruoka matkailuelämyksenä?"

2009-01-14T11:37:00.003+02:00

Vuoden 2009 ensimmäisellä Elämysklubilla torstaina 22.1. puhuttaa ruoka.

Mikä merkitys ruoalla on osana matkailuelämystä - onko se välttämätöntä vatsantäytettä vai kulinaristisia makunautintoja?

Keskustelun virittävät käyntiin Riitta Jarva Lapin Keittiömestareista ja ravitsemustieteilijä Merja Koikkalainen Rovaniemen ammattikorkeakoulusta.

Areenan tarjoaa tuttuun tapaan Kahvila Kauppayhtiön Kabinetti, osoitteessa Valtakatu 24, Rovaniemellä.

Klubin ohjelma
Happy Hour klo 17.00 – 17.30
Kabinetti klo 17.30 – 19.00
After Ski klo 19.00 – 20.00

Huom! Happy Hour-alennusleimat siideriä/olutta/viiniä/erikoiskahveja varten saa paikan päältä klubin järjestäjiltä.

LEOn ja Lapin yliopiston järjestämä, matkailuaiheista kansalaiskeskustelua nostattava klubi kokoontuu kevään 2009 ajan kerran kuukaudessa, pääasiallisesti joka kuukauden viimeinen torstai.

T E R V E T U L O A

Ruoka puhuttaa tammikuun elämysklubilaisia

2009-01-07T10:10:00.003+02:00

Vuoden ensimmäisessä Elämysklubissa keskustellaan ruoasta elämyksenä.

Klubin teemasta käydyssä äänestyksessä annetut äänet jakaantuivat seuraavasti: "Kestävyys matkailussa" 5 ääntä ja "Ruoka matkailuelämyksenä" 9 ääntä.

Tammikuun Elämysklubin puhujat julkistetaan viikolla 3.

”Taaskaan ketään ei jätetty kylmäksi”

2008-12-19T21:24:00.003+02:00

Ensimmäinen Elämysklubivuosi – kaikkiaan yhdeksän tilaisuutta - päätettiin tyylikkäästi, kun Outi Ampuja ja Sirpa Miettunen innoittivat täyden tuvallisen virkeään keskusteluun. Ampuja, joka on väitellyt melun sietämisestä kaupunkiympäristössä, herätteli pohtimaan muun muassa sitä, kenellä on valta muokata äänimaisemia. Hän peräänkuulutti elvyttäviä ympäristöjä, kuten luontoa, jossa vielä kuulisi lehtien humisevan ja lumen satavan maahan.

Sielunhoidon ammattilainen Miettuselle, tärkeämpää kuin ulkona vellovan metelin vaientaminen on sisäinen hiljaisuus. Eräs keino saavuttaa hiljaisuus, mielenrauhakin, on evankelisluterilainen retriitti. Parhaimmillaan siinä voidaan saavuttaa asennemuutos elämään.

Hiljaisuuden ja melun kokeminen

Joku kokee hiljaisuuden ahdistavana, toinen vapauttavana ja kolmas luovuuden lähteenä. Kulttuurierot ovat merkittävässä asemassa subjektiivisessa hiljaisuuden kokemisessa, kuten Seppo Aho teroitti. Samalla subjektiivista, vaikuttavaa kokemusta on vaikeata pukea sanoiksi. Arttu Kallio mietiskeli, miten melu määritellään, saaden vastaukseksi desibelejä sekä kattavan listan tunnistettuja melunaiheuttajia. Sirkku Seppänen puolestaan ravisteli kuulijakuntaa sillä, miksi kukaan ei tee mitään, vaan tyytyy passiivisesti toteamaan, että melu lisääntyy.

Mutta millainen on yhteisöllisyyden aste hiljaisuuden kokemisessa? Tulisiko se viiteryhmässä saavutettavan sosiaalisen arvostuksen tai jopa samanarvoisuuden myötä? Yhteisöllisyyden puolesta puhuu myös hiljaisuuteen ja meluun yleisesti liitettävät assosiaatiot, kuten hiljainen kaupunki = kuollut paikka.

Hiljaisuustaloutta?

Vaan voi hyvinkin olla, että Galina Kososenkin mainitsema voimistuva meditaatiotrendi auttaa kääntämään näitä mielleyhtymiä. Entä tulevatko hiljaisuuden ihanteet kahdenkymmenen vuoden päästäkin luontoympäristöistä?

Siinä missä melun hinta voi olla jopa kuolema, kuten Ampuja laukoi, hiljaisuudelle hän tarjoaa äärimmäisen potentiaalin. Hiljaisuus tarkoittaa muutakin kuin äänettömyyttä – se on voimavara, elämäntapa ja merkitysten luoja. Hiljaisuus ja melu tuntuvat kuitenkin aina palautuvan tilan moniaistiseen kokemiseen ja toimimiseen tilassa.

Voisiko hiljaisuutta tuotteistamalla edistää asennemuutosta nyky-yhteiskunnassa?
Onko hiljaisuuden tuotteistaminen mutkatonta?
Tuleeko hiljaisuusmatkailusta tulevaisuudessa valtavirtaa, ja miten silloin käy?

Elämysklubi palaa jälleen tositoimiin tammikuussa ja toivottaa lukijoille, kävijöille ja uusille uteliaille sekä yhteistyökumppaneille rauhallista joulun aikaa.

. m i k a .

18.12. keskustellaan hiljaisuuden hinnasta

2008-12-11T12:35:00.001+02:00

Joulukuun Elämysklubille kokoonnutaan poikkeuksellisesti jo toiseksi viimeisenä torstaina, 18.12.2008 klo 17 alkaen. Totutusti areenan tarjoaa Kahvila Kauppayhtiön Kabinetti, osoitteessa Valtakatu 24, Rovaniemellä.

Tuolloin kysymme: "Mikä on hiljaisuuden hinta?"

Alustajiksi saapuvat melusta ympäristöongelmana väitellyt Outi Ampuja Helsingin yliopistosta ja hiljaisuutta hengittävä Sirpa Miettunen Johtamistaidon opistolta.

LEOn ja Lapin yliopiston järjestämä, matkailuaiheista kansalaiskeskustelua nostattava klubi palaa joulutauon jälkeen tuttuun aikaansa: joka kuukauden viimeiseen torstaihin.

Klubin ohjelma
Happy Hour klo 17.00 – 17.30
Kabinetti klo 17.30 – 19.00
After Ski klo 19.00 – 20.00

Huom! Happy Hour-alennusleimat siideriä/olutta/viiniä/erikoiskahveja varten saa paikan päältä klubin järjestäjiltä.

T E R V E T U L O A

Joulukuussa puhutaan hiljaisuudesta

2008-12-03T08:28:00.004+02:00

Joulukuun Elämysklubilla keskustellaan hiljaisuuden hinnasta. Viekö matkailurakentaminen hiljaisuuden Lapista? Miten hiljaisuuden voi hinnoitella?

Vuoden 2008 viimeisen Elämysklubin teemasta oli käynnissä äänestys Elämysklubin blogissa: "Kauppatavarana hiljaisuus" sai 20 ääntä ja "Kauppatavarana poro" 14 ääntä.

Joulukuun Elämysklubi kokoontuu torstaina 18.12. klo 17 Kahvila Kauppayhtiössä. Klubin puhujat julkistetaan pian.

TERVETULOA!

”Taaskaan en saanut istumapaikkaa”

2008-11-28T09:37:00.006+02:00

Matkailujournalismissa sorrutaan usein kaikkien tuntemiin, kuluneisiin kliseisiin, mutta yltiökriittisyyskään ei ole perusteltua. Matkailulehti Mondon päätoimittaja Heikki Valkama esittikin kahdeksannella Elämysklubilla ”Lappi matkailumediassa – kliseitä vai kriittisyyttä?”, että eikö matkailujournalismi voisi olla jotakin siltä väliltä. Loppu viimein lukija on matkafiiliksissä ja haluaa lehtijutuista usein varmennuksen jo varaamilleen lipuille tai suunnittelemalleen reissulle. Ei ole tarkoituksenmukaista ampua hänen omia ajatuksiaan täysin alas, vaan säilyttää mieliala korkealla ja jopa vahvistaa sitä.

Lapin Hetken tuottaja Suvi Tanner oli samoilla linjoilla ja irrottautui matkailuesitteiden tekemisestä. Hänkin haluaa Lapin Hetken – kuten laadukkaan matkailujournalismin yleensä – käsittelevän matkakohteiden elämää. On tärkeätä etsiä tarinoita, joita ei aiemmin ole kerrottu, paikkoja, joita ei ole koettu, ja ihmisiä, joita ei ole tavattu.

Matkailuesitteistä tutkivaan journalismiin

Vaikka matkailujournalismin taso ainakin Suomessa on vielä varsin kehno, ollaan alustajien mukaan matkalla parempaan. Paitsi toimittajilla vastuu on myös lukijalla. Lukijoiden tulee vaatia parempaa journalismia ja äänestää lehtihyllyjä hapuilevilla käsillään. Oli ilo kuulla että sekä Valkama että Tanner edustavat korkeaa moraalia ja eettisyyttä kirjoittajina, jotka miettivät sekä heitä, joista kirjoittavat, että lukijoitaan. Molemmissa lehdissä ns. ”maksettujen juttujen”, joissa matkakohde maksaa toimittajan viulut, osuus on pieni.

Kliseetkin voivat olla aitoja ja siten keskeinen osa elämyskokemusta, kuten Gilmore & Pine uudessa Authenticity -kirjassaan opastavat. Sacher-kakun nauttiminen Wienissä, saunominen Suomessa, ja miksei, Joulupukin tapaaminen Rovaniemellä tai Lapissa edustavat kaikki viittauksellista aitoutta (referential authenticity), joka vastaa (stereotyyppistä) käsitystämme perinteisestä (Gilmore & Pine 2007, 45, 49–50).

Pallo toimialalle?

Ehkä suurin vastuu matkailujournalismin vahvistamisesta on kuitenkin toimialalla. Yrityksille ja matkakohteille, jotka pyrkivät vaikuttamaan heistä julkistettavien juttujen sisältöön, voidaan vastata 1800-luvulla eläneen yhdysvaltalaisen lehtimiehen, Horace Greelyn, sanoin: "Journalism will kill you, but it keeps you alive while you're at it." Vaan: ehkä se on käännettävissä myös toimittajien itsekritiikiksi.

Journalismissa on olennaista toimituksellinen, toimittajan tekemä, työ jolloin se eroaa nähdäkseni tavallisesta uutisoinnista ja tiedottamisesta. Lukijoiden ja matkailijoiden tai toimittajien aliarvioimisen sijaan toimialalla olisi tärkeätä ottaa onkeensa, jos joku on nähnyt vaivaa tuodakseen esille asioita, joita ei välttämättä itse ole hoksannutkaan. Harvoin jutut, negatiivisetkaan, ovat tuulesta temmattuja.

Tasokas matkailujournalismi elää tasokkaasta matkailuliiketoiminnasta. Niinpä kliseisyyttä, ja kriittisyyttäkin, voidaan hyvissä ajoin torjua kehittämällä riittävän hyviä, kerroksellisia tuotteita, jotka eivät kulu, kun niistä kirjoitetaan.

. m i k a .

Käyttämäni lähdeviite: Gilmore, J. H. & Pine II, B. J. 2007. Authenticity. What Consumers Really Want. Harvard Business School Press. Boston.

Vaikuta joulukuun Elämysklubin teemaan!

2008-11-24T09:23:00.003+02:00

Äänestä itseäsi kiinnostavan teeman puolesta sivupalkissa olevan kyselyn kautta.

Joulukuun Elämysklubilla keskustellaan sinun päätöksesi mukaisesti Lapin matkailun kauppatavaroiksikin luokiteltavista porosta tai hiljaisuudesta. Onko poro hyödyntämätön voimavara vai itsestään selvä välttämättömyys? Entä viekö voimakas matkailurakentaminen hiljaisuuden Lapista? Miten hiljaisuutta voi hinnoitella?

Huomioithan, että joulukuun klubi kokoontuu poikkeuksellisesti jo 18.12!

Ennen joulukuun klubia ennätät kuitenkin vielä mukaan marraskuun Elämysklubille 27.11. klo 17. Tuolloin aiheena on "Lappi matkailumediassa - kliseitä vai kriittisyyttä?" Paikalla keskustelemassa ovat Mondon päätoimittaja Heikki Valkama ja Lapin Hetken tuottaja Suvi Tanner.

Mikäli sinulla on ideoita tai toiveita Elämysklubien teemojen tai puhujien suhteen, kerro niistä meille sivupalkissa olevan "Palaute"-linkin kautta.

Tervetuloa Elämysklubille!

Lappi matkailumediassa?

2008-11-11T10:07:00.004+02:00

Seuraavalla Elämysklubilla torstaina 27.11. klo 17 alkaen kysytään:

"Lappi matkailumediassa - kliseitä vai kriittisyyttä?"

Alustajiksi saapuvat Mondon päätoimittaja Heikki Valkama ja Lapin Hetken tuottaja Suvi Tanner.

LEOn ja Lapin yliopiston järjestämä, matkailuaiheista kansalaiskeskustelua nostattava klubi kokoontuu tuttuun tapaan joka kuukauden viimeisenä torstaina Rovaniemellä Kahvila Kauppayhtiön Kabinetissa, osoitteessa Valtakatu 24.

Klubissa keskustellaan vapaamuotoisesti vaihtuvasta teemasta. Klubiemäntinä ja -isäntänä toimivat LEOn elämysasiantuntijat Sanna Tarssanen ja Sanna Kyyrä sekä tutkija Mika Kylänen Lapin yliopistosta.

Tunnelmaan virittää Happy Hour klo 17 alkaen. Vapaamuotoinen keskustelu jatkuu aina klo 20 asti. Huom! Happy Hour-alennusleimat siideriä/olutta/viiniä varten paikan päältä klubi-housteilta.

Klubiin on vapaa pääsy, eikä ennakkoilmoittautumisia tarvita.

T e r v e t u l o a !

Marraskuun Elämysklubin aiheeksi äänestettiin Lappi matkailumediassa

2008-11-04T11:47:00.002+02:00

Ensimmäistä kertaa elämysklubilaiset saattoivat äänestää seuraavan kerran aiheesta. Tasaväkinen äänestys marraskuun Elämysklubin aiheesta päättyi matkailujournalismin voittoon kestävästä matkailusta. "Lappi matkailumediassa - kliseitä vai kriittisyyttä?" keräsi 21 ääntä, "Kestävyys matkailussa - konkretiaa vai kiiltokuvia?" puolestaan 17 ääntä.

Marraskuun Elämysklubin puhujat julkistetaan ensi viikolla. Päivä 27.11. kannattaa varata kalenteriin jo nyt...

”Taaskaan kukaan ei kirjoittanut mitään”

2008-11-01T12:05:00.005+02:00

Kaikkiaan seitsemänteen Elämysklubiin oli saapunut kaksi oman tiensä kulkijaa, matkailuyrittäjä Ylläsjärven Raili ja erikoistutkija Helteen Timo, ja mikä ilahduttavaa, täysi tuvallinen ”Omilla poluilla vai ohjatuilla reiteillä” -aiheesta innostunutta yleisöä. Jälleen keskustelu kulki sekä ohjailtua reittiä että omia ennalta arvaamattomia uriaan.

Kun Lappia myytiin vielä seininä

Ylläsjärvi kuvasi omaa elämänhistoriaansa, millä piirtyi kuva poikkeuksellisenoloisesta yrittäjäpersoonasta, jolle yritystoiminta on enemmänkin elämäntapa. Kun on tullut aikoinaan ”Päivikille töihin”, ollut pystyttämässä taidetapahtuma Levitaatiota, nähnyt, kuinka ”Leo Pitkänen osti neitseellisen Ylläksen”, ja maksanut oppirahoja lama-ajan Suomessa pienyrittäjänä, on puseroon tarttunut aimo annos elämänkoulukokemusta. Se heijastuu maukkaina tarinoina ja taitona kuunnella asiakasta.

Siinä missä Ylläsjärvi tarkasteli matkailuelämysten rakentumista Lappia ammatikseen myyvänä elinkeinon harjoittajana, Helteelle oli luontevaa lähteä kirjailijaksi kääntyneen kenraalin, Kurt Walleniuksen, luontosuhteesta, jossa arvotetaan enemmän maisemaa kuin kuvaa ja enemmän kiveä kuin veistosta. Kokijan elämystä sanelee itsensä kanssa solmittu sopimus siitä, minkä päättää olevan riittävän hyvä elämys, eikä niinkään oppaan tuoma ohjelmallisuus. Tämähän tulee lähelle psykologian professori Juha Perttulan linjausta elämyksestä ”itselle tärkeänä kokemuksena.” Minä olen tottunut hahmottamaan sitä esimerkiksi Seija Tuulentien ja Monika Lüthjen ajatuksin myös opittuna, jopa kulttuurisena kokemuksena. Vaan tarjottiinpa selitykseksi myös ihmisen geeniperimää. Mutta onko matkailun aina oltava esittämistä? Mihin yhteisöllisyys asettuu elämyskokemuksen rakentumisessa?

Ohjelmallisuus tulee matkailuun

Pertti Itkoselta irtosi myös ansiokasta pohdintaa omatoimisen ja ohjelmoidun elämyksen valinnoista. Metsähallituksen näkökulmasta matkailun ja retkeilyn palveluvarustusta on täytynyt hetki hetkeltä parantaa ja yhä enemmän asioita pitää tehdä valmiiksi, ja aina ei tiedostetakaan, millainen koneisto esimerkiksi kansallispuistokokemuksen puitteiden luomisen taustalla oikein hyrrää. Suojelualueiden matkailussa onkin siirrytty käytön ohjaamisesta käyttöön ohjaamiseen. Ulkomaalaisten matkailijoiden lisääntyessä, viipymän pidentyessä ja ”aitojen elämysten” vaatimusten vahvistuessa huomio kiinnittyy entistä enemmän matkailutuotteiden kehittämiseen ja tuotteiden jalostusarvon nostamiseen.

Matkailu huomenna

Itkonen jatkoi vielä, että elämyskokemuksessa on kaksi perusedellytystä, jotka eivät oikein millään meinaa täyttyä, kun matkailija tulee viikoksi vieraaseen kohteeseen, muutamasta päivästä puhumattakaan. On oltava sekä aikaa että aiempi kokemus, johon peilata. Matkailumarkkinat ovat tienristeyksessä. Riittävätkö enää pelkät puitteet, vai onko ohjelmallisuus otettava vieläkin vahvemmin mukaan? Kumpaan suuntaan mennään ja miten käy suomalaiselle kulttuurille sisältötekijänä? Aila Kumentola ja Arja Vasama kummeksuivat sitä, miten vähän Lapissa arvostetaan omaa erityistä elämäntapaa ja matkailijoille kyhätään mitä eriskummallisimpia ja toinen toistaan monimutkaisempia palveluja. Itsestäni tuntuu, että matkailutuotteita kyetään luomaan paremmin lappilaisista lähtökohdista, kun huomioidaan aiempaa enemmän turismityöntekijät. Ammattitaitoiset oppaathan kertovat mielellään asioista, jotka ovat heille itselleen tärkeitä. Linnuista kiinnostunut puhuu linnuista, kasveista innostunut niistä ja paikalliset henkilöhahmot tunteva taasen heistä. Voisiko matkailun huomista värittää myös turismityöläisten nostaminen jalustalle, jolle he kuuluvat? Matkailun viime vuosikymmeninähän olemme saaneet todistaa siirtymää sankarimaisten yrittäjien tuotantolähtöisyydestä matkailumarkkinoijien hehkuttamaan asiakaslähtöisyyteen. Siinä välissä kaksi keskeistä kokija-, käyttäjä- ja osallistujaryhmää on jäänyt pimentoon: niin työntekijät kuin paikalliset.

Palaan vielä lopuksi elämyksen edellytyksiin. Jos matkailijalle tulisi Lapin matkallaan mahdollistaa sekä aiempaa kokemusta että aikaa uusiin kokemuksiin, on vaihtoehtoja kaksi. Helpompi mutta kestämättömämpi keino on ladata hänelle pinnallinen elämystykitystuote, jossa hän saa tehokkaasti kaiken mahdollisen (ja valitettavasti myös mahdottoman) kerralla. Toinen, pitkäjännitteisempää ja monenkeskisempää tuotekehitystä vaativa, mutta viime kädessä kestävämpi keino on rakentaa kerroksellinen ja monisyinen tuote, jonka tarkoitus ei olekaan avautua yhdellä ennakkoon ohjelmoidulla Lapin pistäytymisellä, vaan pidemmällä viipymällä ja toistuvilla, esimerkiksi eri vuodenaikoihin ajoittuvilla Lappi-kokemuksilla.

. m i k a .

Elämysklubilla kysytään: "Omilla poluilla vai ohjatuilla reiteillä?"

2008-10-20T15:19:00.006+03:00

Seuraava LEOn ja Lay:n yhdessä järjestämä Elämysklubi on luvassa torstaina 30.10. klo 17 alkaen. Silloin keskustelua käydään otsikolla:

"Omilla poluilla vai ohjatuilla reiteillä?"

Vierailevina puhujina ovat matkailuyrittäjä Raili Ylläsjärvi Levi Delistä ja erikoistutkija Timo Helle Metsäntutkimuslaitokselta.

Matkailuaiheista kansalaiskeskustelua nostattava klubi kokoontuu tuttuun tapaan joka kuukauden viimeisenä torstaina Rovaniemellä Kahvila Kauppayhtiön Kabinetissa, osoitteessa Valtakatu 24.

Klubissa keskustellaan vaihtuvasta teemasta vapaamuotoisesti klubi-houstien johdolla.

Tunnelmaan virittää Happy Hour klo 17 alkaen. Vapaamuotoinen keskustelu jatkuu aina klo 20 asti.

Klubiin on vapaa pääsy, eikä ennakkoilmoittautumisia tarvita.

T e r v e t u l o a !

Äänestä marraskuun Elämysklubin teemaa!

2008-10-14T09:24:00.005+03:00

Elämysklubin vakituinen kävijä tai uusi klubilainen, nyt on mahdollisuutesi vaikuttaa marraskuun klubin teemaan! Äänestä itseäsi kiinnostavan teeman puolesta sivupalkissa olevan kyselyn kautta.

Ajasta marraskuun Elämysklubilla kilpailevat "Kestävyys matkailussa - konkretiaa vai kiiltokuvia?" ja "Lappi matkailumediassa - kliseitä vai kriittisyyttä?".

Muistathan, että seuraava Elämysklubi kokoontuu jo lokakuussa, 30.10. klo 17. Lokakuun klubilla puhumme erilaisista poluista ja reiteistä matkailussa aiheella "Omilla poluilla vai ohjatuilla reiteillä?". Lisätietoa lokakuun puhujista vielä tällä viikolla.

Mikäli sinulla on ideoita tai toiveita Elämysklubien teemojen tai puhujien suhteen, kerro niistä meille sivupalkissa olevan "Palaute"-linkin kautta.

”Taaskaan en saanut sanoa mitään”

2008-09-29T12:47:00.004+03:00

Syksyn startissa näyttelijä Markku Köngäs ja safarioppaiden koulutusta Lapin Safareilla koordinoiva Hannu Juola keskusteluttivat Elämysklubille saapunutta kuulijakuntaa pohjoisesta seurallisuudesta, sen olemuksesta, sekä vieraanvaraisuudesta ja sen tuotteistamisesta.

Minusta pohjoisten ihmisten seurallisuudesta liikkuu kahta kantaa; toiset sanovat, että Suomen voisi kääntää ylösalaisin puhuttaessa kansainvälisyydestä ja maan navasta, mutta osa on taasen sitä mieltä, ettei Lapissa tapahdu mitään eikä näy ketään koskaan missään. Myös Köngäs viittasi tällaiseen kaksijakoisuuteen.

1800-luvun Saksassa alettiin perustaa kahviloita, joihin kokoontui pöydän ääreen välittömiin keskusteluihin porvareita riisutuin tittelein ja asemin tuoden vain keskustelunsa pöytään toisten eteen. Tästä koko termi Geselligkeit on saanut alkunsa, kuten Soile Veijola johdatti. Osuvasti myös me klubille saapuneet asetuimme pöydän ääreen, kasvokkain ja välittömästi. Seurallisesti.

Perinteisesti matkalla pohjoiseen on kuljettu talosta taloon, pyydetty ja saatu yösija siistityssä pirtissä, maittavaa ruokaa ja tarvittaessa myös juttuseuraa. Merja Vankka ja Veijola korostivatkin vieraanvaraisuuden ydinkolmiota eli tilaa, tarjottavaa ja seurallisuutta. Tiuraniemen Olli säesti kytkemällä "vieraan varan" identiteettiin ja kotikäsitykseen. Suomen eri maakuntien ihmisiin liitettävät ominaispiirteet ovat tärkeitä merkitysten luomiskeinoja, ja Köngäs kertoi, miten häntäkin tervolalaisena ja peräpohjalaisena kuvataan rehdiksi, suoraksi ja välittömäksi. Lappi on kuitenkin vastakohtien maa ja varsinkin taiteen luomat kuvat pohjolasta elävät kirkkaina.

Juola maalasi puolestaan karumpaa kuvaa lappilaisista – ja Lapistakin – pitäen matkailua yhtenä "kellukkeena" maakunnan tulevaisuudelle. Kulttuurituntemus ja kielitaito ovat puutteellisia matkailutöihin, ja olennaista opaskoulutuksessa onkin tutustuttaa oppaita eri kulttuureihin. Tästä tuli mieleeni, että kiinnitytäänkö silloin liiaksikin kansallisuusperusteiseen kohderyhmämäärittelyyn ja niiden edustamiin stereotypioihin, kun oppaiden ennakkokäsitykset kohdattavasta ryhmästä jäävät työtovereiden kanssa vaihdettujen, melko kaavamaisten merkitysten tasolle. Ruuskan Petri ja Valkosen Jarnohan ovat kirjoittaneet kiehtovan artikkelin oppaista kansojen maailmassa Kulttuurintutkimus -lehteen. Juola puhui jännittävästi myös toimialan realiteeteista, Lapin matkailussa pelataan huikeilla turistimassoilla, kun huomioidaan, miten vähän työntekijöitä ryhmä- ja yrityskohtaisesti on käytössä. Köngäs jatkoi siitä rinnastamalla näyttelijän ja oppaan työt: molemmissa tulee tuottaa omaan persoonaan nojaten odottamattomia kokemuksia.

Juola peräsi myös yhtenäisempää käsitystä vieraanvaraisuudesta, kun se on hyvinkin kulttuurinen, opittu asia. Suomalaiselle vieraanvaraisuudelle ehtoja asettaa meidän voimakas itsepalvelukulttuurimme, joka hänen mukaansa tulee aikamoisena shokkina ulkomaisille matkailijoille. Oman haasteensa matkailualalle tuo se, että lappilaiset eivät ole ensimmäisten joukossa puhumassa kielillä. Perää siinä sitten paikallisia oppaita aitouden mahdollistajiksi! Toisaalta kyse on myös suomalaisesta ilmiöstä, kun olemme tottuneet vastamaan topakasti yhden sanan murahtelulauseita, vaikka emme tylyyttämme. Pitäisikö lukion ja yläkoulun kieliopetusta kuljettaakin "grämögrämö":stä ja muistisääntöjen pänttäämisestä keskustelutilanteiden handlaamiseen, kuten on painotus aikuisopetuksessa niin korkeakouluissa kuin kansalaisopistoissa?

Minulla on sellainen käsitys, että esimerkiksi Rovaniemen matkailullinen vetovoima perustuu voimakkaasti siihen, että tämä on kaupunki, jolla on kasvot. Täällä asuu oikeita, paikallisia ihmisiä, jotka elävät normaalia elämää. Kun matkailun kohdealueita ja paikallisten ihmisten asuinalueita ei ole eristetty omiksi saarekkeikseen, syntyy kohtaamisia ja elämisen virtaa. Sykettä. Toisaalta tämän nähtiin heijastuvan siihen, että Lapin matkailussa on varsin matala kynnys myös pääsemiseen backstagelle. Juola kertoi eräästä alueemme "hittituotteesta", jossa matkailijoille ollaan valmiita avaamaan jopa kotiovi ja pakastin. Miten matkailun tunnetyön kuormittava luonne huomioidaan ja miten työntekijöiden jaksaminen taataan, etteivät pakastimemme täyty eineksistä ja lopulta sula oven jatkuvan availemisen seurauksesta?

Matkailussa on välillä oltu ja saavutaan tulevaisuudessakin tienristeyksiin, joissa kysytään omien arvojen ja perusperiaatteiden kauppaamisesta. Joulumatkailun osalta suunta näyttää suurelta osin jo valitun. Suomalainen harras ja rauhallinen joulunviettotapa ei kuulemma myy, vaan enpä tiedä, onko yritettykään. Eivätkö "typical Finnish" -tuotteet täkäläisen vieraanvaraisuuden, palvelutason ja asioiden ja esineiden hengessä voisi kohota muutaman vuoden sisään jopa kulttimaineeseen? Elokuva-alallahan näin on jo tapahtunut, ja suomalaisurheilijatkin herättävät jo huvittuneisuutta töksäyttelevillä, suorasukaisilla ja minimalistisilla – mutta ah, niin symbolisilla - kommenteillaan. Olisiko tällainen huonoa vieraanvaraisuutta vai autenttista "maassa maan tavalla" -toimintaa? Voitaisiinko tällä suunnata "matkailija-ainestamme" kohti valistuneisuutta ja avarakatseisuutta. Kaupalliselta kannalta tämä on käännettävissä meidän tarinamme kertomiseksi. Eikö juuri tällöin saavutakin lähemmäksi kilpailijoista erottautumista, kun kaikista kohteista kuin ei matkailijoistakaan luoda samanlaisia?

. m i k a .

Pohjoinen vieraanvaraisuus puhuttaa Elämysklubilla

2008-09-11T15:10:00.005+03:00

Pohjoinen vieraanvaraisuus - onko sitä ja jos on niin missä?

Keskustelun matkailun pohjoisesta vieraanvaraisuudesta avaavat ohjaaja-näyttelijä Markku Köngäs Rovaniemen teatterista ja safariopas Hannu Juola Lapin Safareilta / Arctic Safareilta.

Syksyn ensimmäinen Elämysklubi käynnistyy torstaina 25.9. klo 17.30.

Matkailuaiheista kansalaiskeskustelua nostattava klubi kokoontuu keväällä 2008 joka kuukauden viimeisenä torstaina Rovaniemellä Kahvila Kauppayhtiön Kabinetissa, osoitteessa Valtakatu 24.

Klubissa keskustellaan vaihtuvasta teemasta vapaamuotoisesti klubi-isäntien johdolla. Klubiemäntinä ja -isäntänä toimivat LEOn elämysasiantuntija, osaamiskeskusjohtaja Sanna Tarssanen, Lapin yliopiston professori Soile Veijola ja tutkija Mika Kylänen Lapin yliopistosta.

Tunnelmaan virittää Happy Hour klo 17 alkaen. Vapaamuotoinen keskustelu jatkuu aina klo 20 asti.

Klubiin on vapaa pääsy, eikä ennakkoilmoittautumisia tarvita.

T e r v e t u l o a !

Elämysklubi käynnistyy jälleen

2008-09-01T15:48:00.002+03:00

Varma syksyn merkki on ilmassa, kun suurta suosiota keväällä saavuttanut Elämysklubi avataan jälleen torstaina 25.9.2008. Tuttuun tapaan tavataan joka kuukauden viimeisenä torstaina, eli syyskauden 2008 osalta myös 30.10., 27.11. ja 18.12.

Ensimmäisessä Elämysklubissa puhuttaa teema Pohjoinen seurallisuus – onko sitä?

Blogissa tiedotetaan lähiaikoina 1. klubi-iltaman keskustelunavaajista tarkemmin.

Matkailuaiheista kansalaiskeskustelua nostattava Elämysklubi on LEOn ja Lapin yliopiston yhteistyössä toteuttama, kaikille kiinnostuneille avoin tilaisuus keskustella matkailuun liittyvistä asioista.

Klubi kokoontuu joka kuukauden viimeinen torstai kahvila Kauppayhtiössä Rovaniemellä klo 17.00 alkaen.

Lisätietoja viime kevään ja tämän syksyn klubi-illoista löydät blogin lisäksi myös LEOn kotisivuilta.

Osallistu sinäkin keskusteluun paikan päällä ja verkossa!

Keskustelunavaus matkailun yhteiskuntapolitiikalle

2008-06-10T15:05:00.004+03:00

Elämysklubin keskusteluita voi jatkaa blogissa. Blogmasterina toimii tutkija Mika Kylänen, yksi klubin järjestäjistä. Keskusteluihin ovat tervetulleita kaikki halukkaat. Blogissa käydään klubin tavoin kansalaiskeskustelua matkailuaiheista. Blogmaster tekee lyhyen yhteenvedon edellisestä klubi-iltamasta ja herättelee jatkamaan keskustelua.

Elämysklubi jäi kesätauolle keskustelua herättäneellä teemalla Matkailu työnä ja ammattina. Tilaisuudessa julkistettiin Suomen ensimmäinen matkailua työn näkökulmasta tarkasteleva tutkimus: Töissä tunturissa. Ajatuksia ja kirjoituksia matkailutyöstä (Lapin yliopistokustannus). Suomen Akatemian tutkijatohtori Jarno Valkosen ja matkailun kulttuurintutkimuksen professori Soile Veijolan toimittama artikkelikokoelma on Suomen Akatemian rahoittaman ja Lapin yliopistossa ja Metlassa toteutettavan Turismi työnä -tutkimusprojektin ensimmäinen yhteisjulkaisu. Valkosen ja Veijolan saatesanoja oli kutsuttu kommentoimaan erityisasiantuntija Tunturi-Lapista, matkailun työvoimaneuvoja Niina Uusimaa. Kirja sai tilaisuudessa lämpimän innostuneen vastaanoton.

Jarno Valkonen kertoi parikymmenhenkiselle kuulijakunnalle, miksi matkailua on tärkeätä tutkia työn ja työntekijöiden näkökulmasta. Perinteisesti matkailua on tutkittu liiketoimintana, aluetaloudellisina vaikutuksina ja matkailijan kokemuksina, mutta työn varsinaisten tekijöiden kannalta tutkimus on jäänyt paitsioon. Valkonen toi esille, että Turismi työnä -tutkimusprojektissa on pidetty tärkeänä tehdä näkyväksi se tosiasia, että joku todellakin tekee sitä matkailutyötä ja on luomassa elämyksellisiä puitteita matkailijoille. Matkailua ei voi olla olemassa ilman työntekijöitä, mutta heidän arvostuksensa on eri rintamilla jäänyt vähäiseksi, ja siihen suhtaudutaan itsestäänselvyytenä. Valkonen korosti myös, että matkailutyö pitää sisällään huomattavia erityispiirteitä, jotka kertovat laajemminkin nykyisestä työyhteiskunnasta. Niinpä, tutkimalla matkailutyötä voidaan ymmärtää monien muidenkin töiden pelisääntöjä ja käytänteitä. Nämä ja projektin tunnuskysymys, mitä tapahtuu, kun yhden vapaa-aika on toisen työtä, mielessään tutkimusprojektissa järjestettiin kirjoituskilpailu, jolla kerättiin kaikkiaan kymmenen sisällöllisesti rikasta elämänkertakirjoitusta, jotka ovat toimineet kirjan aineistona.

Soile Veijola esitteli kirjan tutkimusprojektin ensimmäisenä välitilinpäätöksenä, joka raottaa hieman siitä, mitä on luvassa myöhemmin neljänä väitöskirjatutkimuksena ja muina tutkimuksina. Kirjaan ovat kirjoittaneet projektin tutkijoista toimittajien itsensä lisäksi Anu Valtonen, Minni Haanpää, Seija Tuulentie, Maria Hakkarainen, Outi Rantala ja Tiina Pirttijärvi. Kirjaa voidaan pitää kunnianosoituksena matkailutyöntekijöille, mistä merkkinä ovat tutkijoiden analyysien rinnalla julkaistut, neljän matkailutöissä olleen tai olevan värikkäät alkuperäiskirjoitukset. Veijola kertoi, että kirjan avulla voidaan herätellä laajempaa yhteiskuntapoliittista keskustelua matkailusta, jolloin asuin-, työ- ja lomanviettopaikkojen elämisenpolut kytkeytyvät yhteen. Matkailu on ikkuna maailmaan ja muutosten hahmottamiseen. Veijola korostikin, että matkailututkimukselle tulisi suoda mahdollisuus toimia riippumattomana voimana, joka pitkällä tähtäimellä voi tukea kestävien työ-, liiketoiminta- ja aluekehityskäytäntöjen rakentamista. Tällä hetkellä työntekijää ei kuitenkaan riittävästi huomioida toimialan tai kehittämissektorin toimenpiteissä. Veijola kannustikin ottamaan kirjasta mallia antamalla puheenvuoro työntekijälle myös matkailun kehittämisseminaareissa – se laittaisi kertomukset uusiksi ja avaisi ihmisten silmiä.

Kommentoijaksi oli saatu Niina Uusimaa suoraan asian ytimestä, kuuluvathan niin Levin, Ylläksen, Oloksen, Pallaksen kuin Kilpisjärven matkailun työvoima-asiat juuri Tunturi-Lapin työvoimatoimiston vaikutuspiiriin. Tunturi-Lapissa tehdään edistyksellistä työtä matkailun työvoima-asioiden vahvistamiseksi, mistä esimerkkinä vuodesta 1992 lähtien vuosittain toteutettu henkilöperusteinen matkailutyön tilastointi. Vuonna 2007 Tunturi-Lapissa työskenteli 2600 matkailutyöntekijää, joista puolet oli paikkakuntalaisia. Matkailun työvoimavaikutus on merkittävä, noin 70 prosenttia. Vuosittain työntekijämäärä lisääntyy noin 250 työntekijällä. Uusimaa kytki kirjan annin suoraan työn alla ja suunnitelmissa oleviin hotelli-investointeihin, kysymällä mistä saadaan ammattitaitoista väkeä. Työvoiman saatavuus on merkittävä tulevaisuuden haaste, joka on monilta osin jo käsillä varsinkin kaupunkikeskusten ulkopuolella. Työvoimatoimistonkin työprosessit ovat kääntyneet päälaelleen; enää ei etsitäkään työpaikkaa työntekijöille, jotka astelevat toimistoon, vaan työntekijöitä kalastellaan ympäri Etelä-Suomea Tunturi-Lapin avoimiin paikkoihin. Uusimaa piti kenties tärkeimpänä asiana kyetä nostamaan matkailutyön profiilia, etenkin tarvitaan työntekijän arvostuksen nostamista niin työpaikoilla, tiedotusvälineissä kuin kehittämissuunnitelmissa. Tähän kirja tarjoaa hyvän apuvälineen, joka on jo nyt työvoimatoimiston johtaja Heino Vasaran ehdottamana otettu viralliseksi perehdytyskirjaksi työvoimatoimiston uusille työntekijöille. On ihmeellistä, että matkailutyön vaatimukset kuten vastuut, taituruudet ja persoonan tärkeys eivät näy työn osakseen nauttimana arvostuksena. Toki esimerkillisiä yrityksiäkin on, mutta toimialan yleistilanne on jopa surullinen. Uusimaa suorastaan ylisti Töissä tunturissa -kirjaa, ja entisenä matkailutyöntekijänä hän näki, että kirjassa kuvataan matkailutyön arkea tavalla, johon on helppoa samaistua. Uusimaa korosti toimialan houkuttavuuden esille tuomista, työntekijöiden asuntoasioiden kuntoon saattamista matkailukohteissa ja työpaikoilla kohdattavan arvostuksen varmistamista palkkauksen parantamisen tai ainakin kiitoksen, tunnustuksen ja välittämisen keinoin.

Valkonen pohti vielä työvoimakoulutuksen ongelmia työntekijän sitouttamisessa matkailualan töihin. Veijola kaipasi epävarmuuden ja kiireen keskelle pysäytyskuvia, joilla mahdollistetaan elämänhallinnan taitojen kehittyminen. Työn ja sen organisoimisen erityisenä ongelmana hän kertoi myös työelämän tutkijoiden panneen merkille vuorovaikutustaitojen, sosiaalisuuden ja välittämisen vaatimukset, joista kuitenkin vain miehet saavat suoriutuessaan palkkion, koska niin sanottuina naisten taitoina niiden oletetaan kuuluvan naistyöntekijöiden normaaliin työnkuvaan.

Hannele Rautamäki avasi yleisökeskustelun kahdella kauaskantoisella kommentilla, joista toisella hän otti kiinni vastikään maakuntalehti Lapin Kansassa olleeseen uutiseen siistijäalan työvoimatarpeesta tunturikeskuksissa: matkailija tapaa kohteessa usein juuri siistijän, miten se vaikuttaa kokemukseen, jos hän onkin tulevaisuudessa lähes aina ulkomaalainen. Toiseksi Rautamäki korosti sitä, että laadukkaan matkailutuotteen takana on aina laadukas yritys, joka huolehtii laadukkaasti työntekijöistään.

Anna Häkkinen puolestaan tiedusteli, miten matkailutyöntekijät ovat järjestäytyneet ja kuinka heidän etujaan valvotaan ammattiliitoissa. Valkonen kertoi tähän, että ohjelmapalvelualalla on ollut työnantajan aloitteesta käytössä PAM:in alainen työehtosopimuskokeilu, joka päättyi viime keväänä. Tulosten arviointi on ollut hankalaa, koska sopimus on koskenut vain vakinaisia työntekijöitä. Tämä kertoo myös toimialan ja sitä kautta edunvalvonnan pirstaloituneisuudesta.

Keskeinen aihepiiri keskusteluosuudessa oli myös matkailu kulttuurisena voimana. Anu Leppiman, Valkonen ja Rautamäki pohtivat kommenteissaan sitä, miten matkailu heijastuu perheisiin ja yhteisöihin, miten matkailija otetaan paikallisen elämään mukaan, ja mitä siitä seuraa, sekä miten matkailun kehittämisen ympärivuotisuustavoitteet liittyvät tähän. Mika Kylänen jatkoi tästä painottamalla kokonaisvaltaista ja tasapainoista aluesuunnittelua, jossa huomioidaan niin nykyiset kuin uudet asukkaat, matkailijat, investoijat sekä yritykset. Matkailutyön kannalta tuleekin pohtia, mitä tarkoittaa, kun työntekijä ei olekaan aina lähdössä yrityksestä pois vaan haluaa luoda uraa matkailussa ja nimenomaisessa yrityksessä.

Satu Luiroa kiinnosti tietää, millaiset ihmiset hakeutuvat matkailutöihin, kun arvostus ja palkka ovat alhaisia. Tästä siirryttiin kirjankin kuvaamaan oppaan työhön elämäntapana ja kutsumuksena sekä oppaan työn arkeen. Tuuli Kinnunen, Luiro ja Uusimaa matkailutyöstä kokemusta omaavina pitivät kirjan kuvauksia työn hektisyydestä, vastuullisuudesta, nopeiden ratkaisujen vaatimuksista ja sisällöllisestä palkitsevuudesta osuvina. Merja Kinnuselle tuli idea matkailun arvostuksen nostamisesta työmarkkinoilla tarkasteltuaan Pirttijärven työntekijöiden itsensä määrittämien nimikkeiden pohjalta kokoamaa listausta matkailuammateista. Tekemällä työn sisältö näkyväksi, voidaan herättää kiinnostusta matkailutyöhön, vai mitä sanotte nimikkeestä ”Yrityksen sydän”. Kinnunen esitti myös kritiikkiä sosiologien perinteisestä kurjuusdiskurssista, joka ei täysin toimi matkailutyön analysoimisessa. Työntekijät esittävät työstään erittäin positiivisiakin kuvauksia.

Elina Kiilopäältä (sukunimi meni ohi) puhui tärkeästä asiasta matkailun kestävyyden, työvoima- ja perhepolitiikan saralla, nimittäin tunturikeskuksista lasten kasvupaikkana. Millaista on kasvaa matkailutyöntekijöiden lapsina tunturikeskuksissa, jotka paikka paikoin muistuttavat aikuisten pullomerta? Millainen maailmankuva lapsille muodostuu, jatkoi puolestaan Rautamäki. Tämä liittyy myös kuntien asuntopolitiikkaan, kun perheet eivät voikaan asua tavanomaisissa työntekijöiden soluasunnoissa saati välttämättä muuttaa sesonkitöiden perässä. Keskustelua voidaan laajentaa puhumalla kodin ja työn yhteensovittamisesta, Veera Kinnunen muistutti.

Elämysklubi jää kesätauolle. Järjestäjät kiittävät innostuneista ja ajatuksia herättäneistä klubi-iltamista. Kiitokset mukana olleille aktiivisesta osallistumisesta ja Kahvila Kauppayhtiölle oivista puitteista, jotka viimeistelivät tunnelman. Syksyllä on tarkoitus palata Elämysklubille uusin kujein ja aihein, mutta asiasta tiedotetaan tuonnempana.

Mitä mieltä sinä olet – ota osaa keskusteluun!

* Arvostetaanko matkailutyöntekijöitä?
* Voisiko hotelleja käyttää matkailun sesonkityöntekijöiden majoituspaikkoina?
* Miten matkailukeskuksissa sovitetaan yhteen eri ihmisten työ, koti ja loma?

* Entä miten Elämysklubia tulisi toteuttaa jatkossa?

Elämysklubilla pohditaan matkailua työnä ja ammattina

2008-05-19T16:13:00.008+03:00

Kevään viidennellä ja viimeisellä Elämysklubilla 29.5.2008 klo 17-19 sytykkeitä yleisökeskustelulle tarjoaa tilaisuudessa julkaistava Suomen Akatemian Turismi työnä -tutkimushankkeen tuottama kirja Töissä tunturissa. Ajatuksia ja kirjoituksia matkailutyöstä (Lapin yliopistokustannus 2008). Kirjassa on omaelämäkerrallisia tarinoita työstä matkailualalla.

Tutkijoiden saatesanojen lisäksi kuullaan Ylä-Lapin työvoima- ja elinkeinokeskuksen matkailun työvoimaneuvoja Niina Uusimaan arvioita kirjasta ja sen aiheista.

Paikkana on jälleen Kahvila Kauppayhtiön kabinetti (Valtakatu 24, Rovaniemi). Tunnelmaan virittää HappyHour klo 17.00 – 17.30, jonka aikana voi nauttia virvokkeita. Varsinainen esittely- ja keskusteluosio pidetään Kabinetissa klo 17.30 – 19.00, sekä jälkilöylyt klo 19.00 – 20.00.

Tilaisuuden jälkeen on mahdollisuus viettää kevätkauden päättäjäisiä. Klubi jää kesätauolle. Syksyn jatkosta ilmoitetaan myöhemmin.

Klubiin on vapaa pääsy, eikä ennakkoilmoittautumisia tarvita.

Elämysklubi kokoaa yrittäjät, tutkijat, opiskelijat ja asiasta kiinnostuneet kansalaiset keskustelemaan vaihtuvasta teemasta vapaamuotoisesti.

Klubiemäntinä ja -isäntänä toimivat professori Soile Veijola Lapin yliopistosta, vt. toimitusjohtaja Sanna Tarssanen LEOsta, Suomen Kulttuurirahaston asiamies Marjut Pitkänen sekä tutkija Mika Kylänen Lapin yliopistosta.

Lue lisää LEOn kotisivuilta.

”Ekoöky” kestävän matkailun avaimena?

2008-04-28T10:33:00.001+03:00

Seuraavaksi ruoditaan matkailun ympäristövaikutuksia

2008-04-16T14:43:00.002+03:00

Paukahtaako ilmakehä, mureneeko ympäristö?
Vieläkö Lappiin lennetään hakemaan elämyksiä 15 vuoden kuluttuakin?

Keskustelun matkailun ympäristövaikutuksista ja kestävyydestä avaavat aluekehityksen yleismies Sami Laakkonen ja luontomatkailun asiantuntija Seija Tuulentie. Kommentoijana Marjut Pitkänen ja yleisö.

Foorumina on Elämysklubi torstaina 24.4. klo 17.30-19.00.

Matkailuaiheista kansalaiskeskustelua nostattava klubi kokoontuu keväällä 2008 joka kuukauden viimeisenä torstaina Rovaniemellä Kahvila Kauppayhtiön Kabinetissa, osoitteessa Valtakatu 24.

Klubissa keskustellaan vaihtuvasta teemasta vapaamuotoisesti klubi-isäntien johdolla. Klubiemäntinä ja -isäntänä toimivat LEOn elämysasiantuntija, vt. toimitusjohtaja Sanna Tarssanen, Lapin yliopiston professori Soile Veijola, Suomen kulttuurirahaston Lapin rahaston asiamies Marjut Pitkänen ja tutkija Mika Kylänen Lapin yliopistosta.

Tunnelmaan virittää HappyHour klo 17 alkaen. Vapaamuotoinen keskustelu jatkuu aina klo 20 asti.

Klubiin on vapaa pääsy, eikä ennakkoilmoittautumisia tarvita.

T e r v e t u l o a !

Nautinnon olemuksesta

2008-04-07T08:45:00.002+03:00

Elämysklubin keskusteluita voi jatkaa blogissa. Blogmasterina toimii tutkija Mika Kylänen, yksi klubin järjestäjistä. Blogi-keskusteluihin ovat tervetulleita kaikki halukkaat. Blogissa käydään klubin tavoin kansalaiskeskustelua matkailuaiheista. Tarkoituksena on myös löytää uusia yhteydenpitotapoja yliopistoväen, yrittäjien, työntekijöiden, paikallisten asukkaiden ja muiden matkailuaiheista kiinnostuneiden välille. Blogmaster tekee lyhyen yhteenvedon edellisestä klubi-iltamasta ja herättelee jatkamaan keskustelua.

Kolmanteen Elämysklubi-iltamaan oli jälleen onnistuttu valitsemaan kansalaisia kiinnostava ja sopivasti haastava aihepiiri. Klubilla pohdiskeltiin, mitä on nautinto – onko siinä kyse kilpailemisesta, hemmottelusta vai jostakin aivan muusta. Tilaisuudessa saatiin kuulla miehisten erä- ja urheilutaitojen erikoismies Tapio Nykäsen ja liikuntayrittäjän, nautinnon tuottajan ja kokijan, Marjo Kuitusen, näkemyksiä. Yleisö liittyi alustusten jälkeen totutulla aktiivisuudella mukaan keskusteluun, ja yhdessä onnistuttiin kuljettamaan keskustelua uusillekin urille ja poluille.

Tapio Nykäselle nautinto ja sen tavoitteleminen korostuu, kun raha kenties keskeisimpänä suoritusyhteiskunnan kuvastimena siirtyy taka-alalle, ja jäljelle jää puhtaampia innokkeita. Toisaalta Nykänen esitti huolensa pinnalliseen hedonistisuuteen, jossa nautintojen tavoittelusta tulee itse tarkoitus ja onnistumisen pakko määrää elämää. Kilpailemista kulttuurisena toimintamallina ei ole riittävästi kyseenalaistettu, ja lisäksi sen annetaan ulottua kaikille elämänalueille, mukaan lukien nautinnon tavoitteluun. Nykänen kehottikin oppimaan armollisuutta itseään kohtaan, ja ymmärtää lyhytkestoisten hyvänolon tunteiden sijaan suuremman syklin mukainen harmonia, ahdistuksen poissaolo ja oman arvon tunto. Vaikka mahdollisuus jakaa kokemuksia muiden kanssa tai käsitellä omiaan suhteessa toisten kokemuksiin on keskeinen osa nautintoa, ei sosiaalinen paine saisi ylittää oman arvon tuntoa ja kilpailemista omaa edellistä suoritustaan vastaan.

Marjo Kuitunen tuottaa työkseen nautintoa asiakkaille. Kuitunen kuvasi puheenvuoronsa aluksi hemmottelukulttuurin muuttumista 1980-luvun äijämäisestä rehkimisestä ja kivun ja äärirajojen etsimisestä 1990-luvun Jane Fonda -henkisen fitness-ajattelun syntyyn ja edelleen 2000-luvun kokonaisvaltaiseen wellnessiin. Nautintoa Kuituselle tuottaa paitsi oma aktiiviliikunta myös toisten liikuttaminen. Hänelle wellness-alan yrittäjänä toimiminen on nautintoa. Hän tunnisti wellness-kulttuurin voimistumisen ja suoranaisen joukkohurmion ytimenä yhteisöllisyyden, olemisen ja kokemisen osana ryhmää. Nautinnon kohokohdaksi Kuitunen arvioi tasapainon liikkumisen, hemmottelun, kivun ja omien taitojen riittävyyden ja omakuvan välillä. Tämä johtaa elämänlaadun paranemiseen ja sisäisen mielihyvän löytymiseen.

Puheenvuorojen yhteenvetona MC:nä toiminut Soile Veijola kokosi nautinnon olevan yksilöllistä, jaettua ja/tai tuotteistettua. Kuitunen ja Nykänen korostivat lopuksi vielä sitä, että nautintoa, ja hyvinvointia laajemminkin, lähestytään nykyään elämäntavallisena asiana.

Juha Pentikäinen tarttui kiinni Nykäsen mainitsemaan erämaa-termiin ja antoi lisätietoa siihen, että saamen kielessä ei erämaa-sanaa tunneta lainkaan, vaan se on aina toiminnallinen paikka. Erä-termi viittaa erotettuun, pyhään, eli erämaa pyhään maahan. Niinpä nautinnon tavoitteleminen tulee lähelle pyhyyden tavoittelemista. Pentikäinen tarjosikin savolaisten ”naatiskelu”-murresanaa nautinnon luonteen avaamiseksi. Tällöin korostuisi toisten kanssa keskusteleminen, kokemuksen jakaminen ja vapaa aika, vaikka oltaisiinkin numero rinnassa kilpaladulla.

Näin ylletään pitkäkestoisiin kokemuksiin ja annetaan mielelle tilaa. Kuitunen löysi tästä yhteneväisyyksiä kuntosalitoimintaan. Sielläkin puhutaan flow-kokemuksesta ryhmäliikunnassa, vaikka se olisikin ohjatua tuottamista. Kokemuksen pitkäkestoisuus antaa myös sijaa Outi Rantalan pohtimalle helppouden ja vaikeuden (jopa kivun) väliselle suhteelle. Ammattitaitoisella ohjaajalla, erityisesti ohjaajan ja asiakkaan välisellä vuorovaikutuksella, on tärkeä merkitys kokemuksen muotoutumisessa, kuten Anu Leppiman ja Tuure Marski korostivat omissa kommenteissaan. Anna Leppo kannusti nautintoihin, joissa maataan ja ollaan vaan – miksi aina pitäisi rehkiä? Katariina Warpenius kummasteli sitä, miksi ihmiset tuntevat syyllisyyttä nautinnosta, vaikka se on täysin luonnollista ihmiselle. Hän piti järkevänä ja rationaalisena valita luonnollisia nautintoja. Perinteisesti kuluttaminen nähdään pahana, koska se tuhoaa, kun taas tuottaminen on rakentavaa ja uutta luovaa. Warpenius näki tämän jaon olevan murtumassa. Omiaan sitä on murtamaan Kuitusen kaltaiset henkilöt, jotka ovat yhtä aikaa kansanvalistajia ja yrittäjänaisia. Ari Kurtti piti nautinnon tavoittelua osana kuluttamista postmodernin ajan merkkinä, jolloin yksilön päämäärät eivät ole aina selkeitä. Ilkka Kauppinen ei pitänyt mielekkäänä erottaa mielihyvän tavoittelua ja rahan tavoittelua toisistaan.

Ajan rinnalla yleisöpuheenvuoroissa puhuttikin raha. Heikki Aittala ja Blanka Schusterova ihmettelivät sitä, miksi kuntosaleille pääsy on tehty nykyään aiempaa vaikeammaksi. Jo ensimmäistä käyntikertaa varten joutuu ostamaan kaikenmaailman klubijäsenyyksiä, jotka ovat kertasummana kalliita esimerkiksi opiskelijan kukkarolle. Kuntosalia pyörittävä Kuitunen valaisi, että yrittäjän (ja toki myös asiakkaan) kannalta on suotavaa, että kuntosalilla käydään säännöllisesti eikä satunnaisesti. Klubikortit antavat asiakkaalle kipinän tai tarvittaessa pakotteenkin tulla pitämään itsestään huolta ohjatussa liikunnassa, ja ne parantavat samalla ennakoitavuutta yritystoiminnassa. Kuitunen näki hinnoittelulla myös selkeän yhteyden asiakkaan yrityksestä ja sen palveluista muodostamaan laatumielikuvaan. Myös Saara Hartzell näki ristiriidan ohjatun (ja maksetun) liikunnan ja nautinnon välillä. Mutta vähentääkö nautintoa se, että siitä joudutaan maksamaan? Keskustelun lopuksi vaihdettiin näkemyksiä myös sukupuolesta liikunnassa. Warpenius korosti Veijolan tukemana sitä, että perinteiset miesvaltaiset liikuntamuodot ovat paremmin rahoitusjärjestelmän piirissä, ja naiset joutuvat usein maksamaan enemmän nautinnoistaan kuin miehet. Mari Mäki piti tärkeänä, että voitaisiin ylittää sukupuolirajat liikunnassa ja näki asian nykytilan toiveikkaasti, että naiset ja miehet voivat jo nyt yhtäläisesti tehdä mitä haluavat.

Osallistuhan keskusteluun, tässä on muutamia virikkeitä:

Onko elämyksistä tullut suorite?
Mikä on kivun ja säryn merkitys nautinnossa?
Mikä on vapauden (freedom) ja pakon (necessity) suhde nautinnon tavoittelussa?
Millaisiin hyvinvointikäsityksiin matkailupalveluiden suunnittelussa nojataan?

Kiitokset mukana olleille!

Kevään neljäs Elämysklubi kokoontuu torstaina 24. huhtikuuta. Sen teemasta saa tietoa seuraamalla LEOn kotisivuja http://www.leofinland.fi/ ja blogia elamysklubi.blogspot.com. Flaijereita löytyy kaupungilta ennen klubia.

Kolmannella Elämysklubilla keskustellaan nautinnosta

2008-03-13T14:52:00.006+02:00

Mitä on nautinto, kilpailua vai hemmottelua?

Keskustelun nautinnosta avaavat liikuntayrittäjä, kokonaisvaltaisen nautinnon tuottaja Marjo Kuitunen ja miehisten erä- ja urheilutaitojen harjoittaja Tapio Nykänen Elämysklubilla torstaina 27.3. klo 17.30-19.00.

Matkailuaiheista kansalaiskeskustelua nostattava klubi kokoontuu keväällä 2008 joka kuukauden viimeisenä torstaina Rovaniemellä Kahvila Kauppayhtiön Kabinetissa, osoitteessa Valtakatu 24. Klubissa keskustellaan vaihtuvasta teemasta vapaamuotoisesti klubi-isäntien johdolla.

Klubiemäntinä ja -isäntänä toimivat LEOn elämysasiantuntija, vt. toimitusjohtaja Sanna Tarssanen, Lapin yliopiston professori Soile Veijola, Suomen kulttuurirahaston Lapin rahaston asiamies Marjut Pitkänen ja tutkija Mika Kylänen Lapin yliopistosta.

Tunnelmaan virittää HappyHour klo 17 alkaen. Vapaamuotoinen keskustelu jatkuu aina klo 20 asti. Klubiin on vapaa pääsy, eikä ennakkoilmoittautumisia tarvita. HappyHour-alennuslipukkeet siideriä/olutta varten paikan päältä saa klubi-isänniltä. Aiempien klubi-iltojen antia löydät täältä Elämysklubin blogista ja LEOn kotisivuilta, http://www.leofinland.fi/.

Tervetuloa!

Materiaalia keskustelun pohjaksi

2008-03-04T11:34:00.005+02:00

Helmikuun Elämysklubin keskusteluissa nousi esille muutamaan otteeseen Lapin Matkailustrategia ja siinä tehdyt linjaukset Lapin matkailun kehittämiseksi. Strategiaan voit käydä tutustumassa tarkemmin Lapin liiton sivuilla.

Brändäyksestä brännäykseen?

2008-03-03T17:21:00.002+02:00

Elämysklubin keskusteluita on haluttu jatkaa blogin avulla. Blogmasterina toimii tutkija Mika Kylänen, yksi klubin järjestäjistä. Blogissa keskustelua voivat jatkaa ja tulla uutena mukaan kaikki halukkaat. Blogissa käydään klubin tavoin kansalaiskeskustelua matkailuaiheista. Tarkoituksena on myös löytää uusia yhteydenpitotapoja yliopistoväen, yrittäjien, työntekijöiden, paikallisten asukkaiden ja muiden matkailuaiheista kiinnostuneiden välille. Blogmaster tekee lyhyen yhteenvedon edellisestä klubi-iltamasta ja herättelee jatkamaan keskustelua.

Elämysklubi kokoontui toisen kerran 28.2., ja valittu aihe lappilaisen elämäntavan tuotteistamisesta kirvoitti osallistujat asiantuntevaan, tunteikkaaseenkin, ajatustenvaihtoon. On käymässä selväksi, että tämänkaltaiselle avoimelle matkailuaiheiselle kansalaiskeskustelulle on tilausta. Olihan torstaina koolla jo toisen kerran täysi tupa. Ennakkoon luotu vastakkain asetelma etelän naisen ja pohjoisen miehen, sekä kansainvälisen brändäyksen ja paikallisen rehellisyyden välille, tuotti hedelmällisen keskustelun osoittamalla, että yhtä oikeaa vastausta annettuun kysymykseen – Kenen elämäntavasta Lapin matkailussa on kysymys? – ei ole. Keskusteluissa edettiin konkreettiselle tasolle pätevillä esimerkeillä ja omakohtaisilla kokemuksilla. Syntyi jatkokeskustelun arvoisia ideoita Lapin matkailumarkkinoinnin muodoista ja tyyleistä.

”Etelän nainen", pitkän linjan konseptisuunnittelija ja ”lifestyle-designeri” Tiia Sammallahti, herätteli kuulijakuntaa helposti lähestyttävällä ja selkeällä argumentoinnillaan miettimään, miten Lapin matkailumarkkinointia on tehty ja millaisena se näyttäytyy esimerkiksi tiedotusvälineissä. Sammallahti peräänkuulutti asiakkaiden elämäntapojen huomioimista matkailun konseptisuunnittelussa, minkä avulla voidaan löytää Lapille ensin ns. kattobrändi, jolla vastataan asiakkaan ihmettelyyn: Millainen maailma Lapissa odottaa? Sen jälkeen voidaan pohtia keinoja tuoda Lapin eri matkailukeskuksia ja yksittäisiä tuotteita esille niin, että ne erottuvat toisistaan. Onko Lapin matkailukonseptin suunnittelussa kyse aluetasoisesta viestistä vai yksittäisistä pienyrityksistä ja niiden tuotteista? Tällä hetkellä se ei Sammallahden mukaan ole vielä selvää, mikä näkyy muun muassa eri matkailukeskusten samankaltaisuutena.

”Pohjoisen mies”, rauhallisen kärkevä toimittaja-kirjailija Tapani Niemi tempaisi kuulijat mukaansa porosaamelaiselle kiertomatkalle akateemis-elämäntavalliseen nomadimaailmaan. Niemi kertoi tarinan Helvistä, Lapin ihmisestä, jolla olisi tarjolla matkailijoille kylmyyttä, pimeyttä, hiljaisuutta ja yleistä ankeutta. Tunnelman luo hänen taitava tarinankerrontansa. Niemi esitti huolensa todellisten Lapin matkailun tekijöiden – ja sille leimansa antavien – pienyrittäjien näkymättömyydestä Lapin matkailun kokonaiskuvassa. Eivätkö juuri omalaatuiset pienyrittäjät toisi Lapin matkailuun sitä kuuluisaa sisältöä? Eikö tässä vieraanvaraisuuden, mielikuvien ja näyttämölle panon taloudessa tulisi lähteä liikkeelle paikallisista miljöistä, toiminnasta ja muistoista?

Lapissa on onnistuttu kääntämään paikalliset ”riesat” kuten pimeys, kylmyys, autius ja tapahtumattomuus matkailullisiksi vahvuuksiksi. Niemi myös kiirehti kehumaan, että Lappi näyttää palanneen ainakin Lapin matkailukeskusten ravintoloihin – asia, jota hän peräänkuulutti ensimmäisessä kirjassaan, Kaihon kotimaa. Sammallahdella oli idea, että lappilaisuutta ja paikallisuutta voisi tuoda voimakkaammin esiin luomalla Joutsen -merkkiin verrattava Lappi-leima. Näin voitaisiin tehdä selkeämpi ero isompien viihdekeskusten ja ”pienten Helvien” välille. Molempia kuitenkin tarvitaan, jotta matkailusta elämänä ylletään matkailuun yhteiskunnallisesti merkittävänä elinkeinona. Tällöin olennaiseksi asiaksi muodostuukin suurten matkailuyritysten ja kokonaisten matkailukeskusten verkostoituminen pienten maaseutumaisten matkailuyritysten kanssa. Tämä mahdollistaa nykyaikaisen kaupunkimaisuuden, matkailukeskusmaisuuden ja erämaisuuden rinnanelon ja sitä kautta erilaisiin elämäntapoihin kiinnittymisen niin paikallisesti kuin asiakkaissa. On myös tärkeätä pohtia, mistä löytyy aikanaan jatkaja tällaisten ”pienten Helvien” työlle. Tunturikeskukset ovat osa nykyaikaista Lappia, mutta keskukset on ankkuroitava paikallisuuteen, jotta niillä on jatkuvuutta trendiherkkyyden sijaan.

Yleisö oli alustuksia seuranneen keskustelun alusta lähtien upeasti mukana. Klubi-iltaman teemavalinta sai suoran palautteen vilkkaana kansalaiskeskusteluna, jossa matkailun kehittämisen ja matkailun paikallisen kokemisen puhetavat kohtasivat kerrankin samalla foorumilla. Marja Mäki piti Lappi-leimaa hyvänä ajatuksena, joka auttaa pieniä matkailuyrityksiä kansainvälisessä markkinointityössä. Sanna Tarssanen mainitsi Lapin Markkinointi Oy:n erikokoisille yrityksille tarjoamat palvelut, joilla pienikin yritys saa näkyvyyttä esimerkiksi internetissä ja messuilla. Lapin yhteismarkkinointi sai myös kritiikkiä osakseen muun muassa Minni Haanpäältä ja Mika Kyläseltä, erityisesti brändin suhteen on vielä tekemistä. Mietittiin myös yrityksen rajoja ja ainaista kasvuhakuisuutta ja yhteistyön esteenä mainittiin naapurikateus (puheenvuoron käyttäjän nimeä ei saatu ylös). Helena Kairamo puolestaan kiirehti puolustamaan Lapin matkailun onnistunutta verkostoitumista ja sai tukea Satu Luirolta, joka kertoi Lapin yhteismarkkinointijärjestelmästä ja sen porrastuksista imago- ja tuotetasoihin. Markku Kuortti kehui luovia matkailuyrittäjiä ja paikallisia tuloksentekijöitä, jotka ovat olleet rakentamassa Lapin matkailua. On kuljettu pitkä tie, kun 30 henkilön bussillisen sijaan tähdätään 200–400 matkailijan lentokonelasteihin. Hän piti kuitenkin elämysten teollistamista riskinä ja kehotti punnitsemaan voisiko seitsemän tähden luksushotellia elämyksellisempi ollakin erämökki ilman mukavuuksia. Lappilaisia on vähän, emmekä voi isoksi matkailukohteeksi kasvaakaan, joten paikallinen kilpailuajattelu on pantava taka-alalle ja ymmärtää, etteivät Levi, Ylläs ja Pyhä kilpaile keskenään, vaan Lappi kilpailee Islantia ja Kanadaa vastaan.

Maarit Jauhola oli sitä mieltä, että tunnumme tietävämme, mitä Lapin pitäisi olla, mutta emme halua olla sitä. On ihmeellistä, että ihanteita haetaan ja tuodaan aina muualta kuin alueellisista, meille itselle ominaisista lähtökohdista. Onko Lapin matkailun itsetunto kadonnut? Mikä on kuntapäättäjien, erityisesti kaavoittajien, rooli matkailussa? Vesa Luhta näkisi matkailumogulit pikemminkin jossakin muussa valossa kuin sankareina. Lapin matkailun vetovoimaisuus on tullut rakennetuksi muiden ihmisten toimesta – he vain hyödyntävät muiden tekemää työtä. Lapin matkailun menestystekijät ovat vielä suurelta osin löytämättä, ja se on vaikeaakin, kun ollaan kuin risteilyaluksella, jossa asiakkaat vaihtuvat mutta työntekijät ja kulissit pysyvät paikallaan ja tuloksenteossa tuijotetaan määriin. Tämä johtaa samankaltaisuuteen. Matkailussa tulisi palauttaa mieliin, mitä se parhaimmillaan on, kun ”etelän väärti tulee kylään.” Onko kyse siitä – kysyi Hannu Paloniemi – että ei uskalleta olla, mitä olemme. Ei olla rehellisiä muille eikä itselle, vaan tehdään väkisin, epäaidosti.

Mikä sosiaalinen, kulttuurinen ja emotionaalinen hinta ollaan valmiita maksamaan elämäntavan kaupankäynnistä – siitä, että vieraanvaraisuuden kulttuurista tulee vieraanvaraisuuden taloutta – kysyi Soile Veijola keskustelun päätteeksi.

Olisi myös tärkeää pystyä laajentamaan kulttuurikäsitystä menneestä tähän päivään ja huomioida eletyn elämän ohella myös tässä ja nyt elettävä elämä, tämän päivän arki kicksparkeineen, rullalautoineen ja muine nykyelämänmuotoineen. Tulevaisuutta on kuitenkin helpompaa hahmottaa, jos on tietoinen menneisyydestä. Olisikohan paikallaan alkaa kerätä paikallista kansanperinnettä otsikolla ”Kun ensimmäisen kerran kohtasin turistin.”, Veijola ehdotti.

Osallistu ihmeessä keskusteluun ja jatka torstaina aloitettuja ajatustenkulkuja tai tuo mukaan jokin aivan uusi tulokulma. Tässä on muutamia virikkeitä:

Onko elämyksistä tullut suorite?
Miten valitut matkailurakentamisen linjat heijastuvat matkailukeskusten tai koko Lapin matkailun tyyliin?
Miten Lapin markkinointia tulisi tehdä?
Maailma muuttuu, muuttuuko Lappi – ja miten tämän tulisi näkyä elämäntavan tuotteistamisessa?
Mikä on maaseudun pientuottajien ja suurten matkailuyritysten suhde Lapin matkailussa?
Millä ehdoilla ja tuloksilla Lapin matkailussa tehdään yhteistyötä?
Onko realistista odottaa, että meidän elämäntapamme ja heidän elämäntapansa voivat kohdata?

Kiitokset kaikille mukanaolijoille!

Seuraava Elämysklubi kokoontuu torstaina 27. maaliskuuta. Sen teemasta saa tietoa seuraamalla LEOn kotisivuja www.leofinland.fi ja jälkeenpäin lukemalla blogia. Flaijereita löytyy kaupungilta ennen klubia.

Elämysklubi jatkuu 28.2. etelän naisen ja pohjoisen miehen kohtaamisella

2008-02-19T14:00:00.004+02:00

Toisessa elämysklubissa käydään keskustelua aiheesta: ”Kylmät tilat ja kuumat pedit – kenen elämäntavasta Lapin matkailussa on kysymys?” Tammikuussa alkaneen ja kevään ajan joka kuukauden viimeisenä torstaina kokoontuva elämysklubi nostattaa kansalaiskeskustelua matkailuaiheista.

Torstaina 28.2.2008 klo 17–19 Kahvila Kauppayhtiöllä (Valtakatu 24, Rovaniemi) Lapin elämäntavasta ja sen tuotteistamisesta mittaa ottavat etelän nainen, konseptisuunnittelija Tiia Sammallahti Helsingistä ja pohjoisen mies, toimittaja-kirjailija Tapani Niemi Pelkosenniemeltä. Kumpikin miettii elämäntapaa ja -tyyliä Lapissa omasta näkökulmastaan.

Tiia Sammallahti on toiminut viimeksi markkinointiviestintäjohtajana jakonseptisuunnittelijana Palace Kämp Groupissa, hänellä on parikin omaa yritystä (GUSTO5 Oy ja UMAMI Oy) ja hänen asiakkaitaan ovat olleet mm. Redbull, Solar Films Inc,. Sara La Fountain, Kampin Kauppakeskus, erilaisia ravintolakonsepteja. Hän on myös CENTURA ry:n puheenjohtaja: yhdistys on vapaa-aikaan sijoittuva liike-elämää tukevien toimintojen luoja naisjäsenistölleen (yli 50 kutsujäsentä).

Tapani Niemi on lappilainen toimittaja-kirjailija, joka on keskustellut, luennoinut ja kirjoittanut aktiivisesti lappilaisesta kulttuurista ja mm. Lapin ja matkailun suhteista. Hänen tuorein kirja on Lapin ja lannan rajalla. Kulttuurimatka Pelkosenniemelle ja Itä-Lappiin (2004).

Klubin ohjelmakaaviona toimii tunnelmaan virittävä HappyHour klo 17.00 – 17.30, jonka aikana voi nauttia virvokkeita, varsinainen esittely- ja keskusteluosio Kabinetti klo 17.30 – 19.00, sekä jälkilöylyt AfterSki klo 19.00 – 20.00.

Klubiin on vapaa pääsy, eikä ennakkoilmoittautumisia tarvita.

Elämysklubi kokoaa yrittäjät, tutkijat, opiskelijat ja kaikki muut asiasta kiinnostuneet kansalaiset keskustelemaan vaihtuvasta teemasta vapaamuotoisesti.

Klubiemäntinä ja -isäntinä toimivat professori Soile Veijola Lapin yliopistosta, vt. toimitusjohtaja Sanna Tarssanen LEOsta, Suomen Kulttuurirahaston asiamies Marjut Pitkänen sekä tutkija Mika Kylänen Lapin yliopistosta.

Lisätietoja illan aiheesta ja alustajista saa LEOn kotisivuilta ja Elämysklubin blogista.

Toinen Elämysklubi kokoontuu 28.2.2008 klo 17.00!

2008-02-19T13:53:00.004+02:00

Toisen Elämysklubin aiheena on

Kylmät tilat ja kuumat pedit – kenen elämäntavasta Lapin matkailussa on kysymys?

Asiasta mittaa ottavat

etelän nainen, konseptisuunnittelija Tiia Sammallahti Helsingistä ja
pohjoisen mies, toimittaja-kirjailija Tapani Niemi Pelkosenniemeltä

TERVETULOA

Blogmasterin tervehdys!

2008-02-01T12:30:00.000+02:00

Elämysklubin keskusteluita on haluttu jatkaa luomalla erityinen blogiympäristö. Blogmasterina toimii tutkija Mika Kylänen, yksi klubin järjestäjistä. Blogissa keskustelua voivat jatkaa ja tulla uutena mukaan kaikki halukkaat. Blogissa käydään klubin tavoin kansalaiskeskustelua matkailuaiheista. Tarkoituksena on myös löytää uusia, innovatiivisia yhteydenpitotapoja yliopistoväen, yrittäjien, työntekijöiden, paikallisten asukkaiden ja muiden matkailuaiheista kiinnostuneiden välille. Blogmaster tekee lyhyen yhteenvedon edellisestä klubi-iltamasta ja herättää keskustelemaan aiheista vieläkin syvällisemmin ja laajemmin.

Elämyskolmio herättää keskustelua. Tämä tuli todistetuksi torstaina 31. tammikuuta pidetyssä elämysklubissa, joka houkutteli paikalle reilut kaksikymmentä kiinnostunutta. Kahvila Kauppayhtiö Rovaniemen keskustassa tarjosi rennon innostavat puitteet kaikkien aikojen ensimmäiselle klubitapaamiselle, jonka tarkoituksena on herättää kansalaiskeskustelua matkailusta. Ja perinnehän jatkuu!

Iltapäivä käynnistyi vt. toimitusjohtaja, kehityspäällikkö Sanna Tarssasen napakalla Elämyskolmion esittelyllä. LEOn nokkanainen kertoi yhdessä Mika Kyläsen kanssa luomastaan kolmiomallista, jolla voidaan tunnistaa, arvioida ja vahvistaa tuotteiden elämyksellisyyttä. Tarssanen myös selvensi, kuinka mallia hyödynnetään yrityskoulutuksissa.

Matkailun kulttuurintutkimuksen professori (ma. vuodesta 2003) Soile Veijola Lapin yliopistolta haastoi pätevällä argumentoinnillaan kaksikon tavan käsitteellistää kolmiota. Veijola pureutui kritiikissään erityisesti elämyksen siivuttamiseen erillisiin tasoihin, tuotteelle esitettäviin vaatimuksiin, mallin noudattamiin elämystuotannon periaatteisiin kuten työntekijän näkökulman huomiotta jättämiseen sekä mallinnuksen tutkimuksellisen perustan ohuuteen.

Tarssanen ja Kylänen ottivat osan kritiikistä nöyrästi kiittäen vastaan ja osan torjuivat perusteluin. Kylänen selosti mallin luomisen lähtökohtia ja kuvasi mallintamisen haasteellisuutta. LEOn näkökulmasta on tärkeää käyttää kehittämissuuntautuneita termejä ja miettiä avainkäsitteiden kääntämistä yrityksen toimenpiteiksi. Loppujen lopuksi termejä järjestelemällä ja niiden sopivasta järjestyksestä puhumalla ei välttämättä päästä kovin pitkälle elämysajattelussa, väitti Kylänen. Keskustelu eteni yleisön avustuksella kokemuksen rakentumisen periaatteisiin, elämyksen ja kokemuksen välisen suhteen oivaltamiseen sekä omakohtaisten matkailuelämysten analysoimiseen.

Yleisöpuheenvuoroja käytettiin vilkkaasti. Moni kehui Veijolan kulttuuristen merkitysten näkökulmaa (Esa Peltonen, Timo Lappalainen, Anu Leppiman). Myös markkinoinnin (Anu Valtonen) ja muotoilun (Mikko Sääskilahti) suunnista annettiin vinkkejä. Toisaalta ymmärrettiin LEOn tavoitteita kehittämisorganisaationa (Anu Leppiman, Mikko Sääskilahti). LEOn työ elämystalouden parissa ja Lapin yliopistossa valittu strateginen painopiste elämysteollisuuteen nähtiin arvokkaana ja kauaskantoisena päätöksenä. Se on uutuusarvoista osaamista, jota kannattaa viedä maailmalle (Anu Leppiman). Elämyksen ulottuvuuksiin saatiin virikkeitä myös omakohtaisista elämyskokemuksista, joita yleisöstä kerrottiin värikkäästi (Kaisa Kairakari, Esa Peltonen, Timo Lappalainen, Anu Leppiman). Tarssanen kiittelikin LEOn saaneen hyviä ideoita kolmiomallin parantamiseen. Vasta kongin kumahdus klo 19 hillitsi ja kahvilan työntekijän ilmoitus paikan sulkemisesta klo 20 lopetti viimeiset puheensorinat. Loppukeskusteluissa puhuttiin laajemmin elämysmatkailusta eri yritys- ja tuote-esimerkein – etenkin Joulupukin kohdalla (mm. Ilkka Länkinen) – ja kerrottiin Elämyskolmion hyödyntämisestä yrityksissä.

Kiitokset kaikille mukanaolijoille!

Seuraava elämysklubi kokoontuu torstaina 28. helmikuuta. Seuratkaapa tiedotusta täällä blogissa ja LEOn kotisivuilla, http://www.leofinland.fi/, ja bongatkaa esitelehtisiä kaupungilla. Seuraavan klubi-iltaman aihe julkistetaan helmikuun puolivälissä.

Mitä sinulle jäi mieleen ensimmäisestä elämysklubista? Onko sinulla mielipidettä LEOn Elämyskolmio-mallista? Tai elämyksistä ylipäätään? Tai muista matkailuaiheista? Entä mikä aihepiiri sinun mielestäsi kannattaisi nostaa pöydälle tällä yhteisellä foorumilla?

Ensimmäinen Elämysklubi kokoontuu 31.1.2008 klo 17!

2008-01-30T17:43:00.000+02:00

Ensimmäisen Elämysklubin aiheena on

Mikä himskatin Elämyskolmio?

Selittäjinä Sanna Tarssanen ja Mika Kylänen
Haastajana Soile Veijola
Kommentoijana yleisö

TERVETULOA